Toisenlaiset kesät

Meidän pieni jörsseli on ihan pian jo vuoden ikäinen. Vauvasta on kasvanut taapero. Nyt kun töihin paluu lähestyy, arki taas muuttuu. Vielä on onneksi edessä lähes koko kesä. Viime kesäkin oli jo toisenlainen. Iso maha, tuskainen olo ja malttamattomuus vaivasi. Loppujen lopuksi raskausaikahan meni todella nopeasti, vaikka se tuntui ikuisuudelta. Nopeasti meni myös viime kesä. Ja täysin sumussa. Ei muistikuvia. :D

Jäin pois töistä jo raskausviikolla 33. Onneksi rakas pikkusiskoni oli lomalla ja piti minulle seuraa. Ilman siskoa olisin varmaan kuollut ahdistukseen. :D Kiitos rakas sisko! Tosin siskon syytä on myös yhä lanteilla heiluvat 4 extra kiloa. Taisimme joka viikko käydä ainakin kerran Pizzeria Limonessa syömässä! Eh.. Juhannuksenkin vietimme kotona. Olen muuten viettänyt lähes joka juhannuksen mökillä. Kun vaarimme kuoli, kenen mökki siis oli, emme juhlineet mökillä juhannusta. Viime kesänä oli siis vasta toinen mökitön juhannus.

Nyt olimme siis taas mökillä. Vastustin ajatusta, mutta lähdin silti. Muuten reissu meni hyvin, mutta Aamos ei osannut nukkua vieraassa paikassa. Tietysti myös valvovat juhlijat häiritsivät unta. Olen jo tottunut hyviin, lähes kokonaisiin öihin ja tottakai heräily tuntui nyt rankalta. (Miehen syy, taas! Mitä olisikaan juhannus ilman, edes yhtä parisuhderiitaa? ;) )

Lenkkimaisemia Pertunmaalta

Olihan se erilaista juhannuksen viettoa. Toisaalta oli aika hauskaa mennä klo 22 nukkumaan Aamoksen kanssa, kuunnella alakerrasta kuuluvaan puheensorinaa ja nuuhkutella tissillä viihtyvää pikkumiestä. Herätä aamulla kello 5.05, syödä aamupalaa kun muut vielä nukkuivat ja lähteä vaunulenkille kello 8. Onneksi vieraat osasivat ottaa vauvan huomioon. :) Silti, "rentouttavan" mökkiviikonlopun jälkeen olin älyttömän väsynyt. Pakkaaminen, purkaminen ja autossa istuminen (etenkin kun lapsi huutaa, kissanpissa haisee ja kissa huutaa) vievät ihan älyttömästi voimia, kun pitää ottaa kaikessa pikku mies huomioon. Mökkireissuakin pitää oikeasti suunnitella. Edes sinne ei enää lähdetä ihan ex tempore.

Voin kertoa, että kun pysähdyin ottamaan tämän kuvan, ruokin varmaan miljoona hyttystä.

Tälle kesälle minulla ei oikein ole suunnitelmia. Aamos ei vielä hirveästi välitä tapahtumista yms. Olisi kuitenkin kiva tehdä edes päivämatka Tallinnaan tai käydä Korkeasaaressa ja Suomenlinnassa. Ensi viikonloppuna Aamos on kaksi yötä yökylässä mummilla. Minä ja mieheni suuntaamme parhaan ystäväni häihin Kuusamoon! Odotan kahta hotelliyötä, mutta ajatus siitä, että olen erossa Aamoksesta niin kauan, hirvittää. Yksi yö vielä menee, mutta kaksi. Huh.

Iloinen kaukalomatkustaja. :D

"Oih, Youtube!" Gazoo päälle ja jo loppuu itku! Miten ennen nykyteknologiaa pärjättiin? Annettiin avainnippu kouraan? T: Vuoden äiti

6.8 vietetään pojun syntymäpäiväjuhlat! Sitäkin odotan innolla!

Aamoksen päiväkoti alkaa 21.8 ja loppukesän on ehkä syytä olla melko rauhallinen. Palaan itse töihin vasta 4.9 ja onkin outoa olla elokuun viimeiset päivät miehen kanssa ihan kaksin! Miksi sekin tuntuu jotenkin "väärältä"? Laittaa lapsi päiväkotiin ja lähteä itse lomailemaan päiväksi? Tekee meille varmasti hyvää! :)

Niin ne kesät muuttuvat! Toivotaan kaunista säätä koko kesälle! :)

Mistä voimaa vauva-arkeen?

Meille on sattumoisin siunaantunut ns. helppo vauva. Silti vauvan kanssa oleminen 24/7 on tottakai välillä raskasta. Huonon yön jälkeen täytyy herätä kun vauva päättää, että on aamu, ja jos vauva on päättänyt, ettei häntä huvita nukkua päiväunia, ei omaa aikaa päivällä ole.

Meillä onneksi on viime aikoina maistunut hyvin uni niin yöllä, kuin päivällä, mutta silti aloin pohtimaan sitä, miten minä saan itseni jaksamaan. Äitiys kun on melko rankka laji, oli vauva sitten helppo tai vaativampi.

Lepo. Jos olemme kotona kun Aamos nukkuu päiväunia, nukun myös itse tai löhöän sohvalla, katson Netflixiä ja juon kahvia. Olen päättänyt, etten päiväunien aikana touhua. Piste. Olen huomannut, että on äärimmäisen tärkeää, että yrittän tentoutua päivällä. Parasta on selailla somea tai tuijottaa mukaasa tempaavaa sarjaa! Tyhjentää pää täysin ajatuksista.

Liikunta. Välillä ei huvita sitten yhtään urheilla, kaikki muu on kiinnostavampaa, mutta kun joka päivä liikkuu ns. extraa edes sen 30 minuuttia olo on paljon parempi! Vaikka tekisi vain venyttelyn, siitä saa aivan tajuttomasti puhtia! Minulle on muodostunut nyt hyvä tapa tehdä illalla 30 minuutin treeni, kun Aamos on mennyt nukkumaan. Toivotaan, että tämä tapa säilyy! 30 minuuttia on kuitenkin todella lyhyt aika ja en pysty keksimään itselleni tekosyitä, etten ehtisi edes sen vertaa urheilla. :)

Ruoka. Rakastan jäätelöä ja suklaata, mutta valitettavasti, jos ruokavalioni koostuisi vain näistä kahdesta, en jaksaisi. Pyrin syömään aina kun Aamoskin syö. Joka päivä yritän syödä hyvin ja ravitsevasti. Herkuttelut kuuluvat viikonlopulle. Ehkä pikkuinen pojumme saa tästä hyvän mallin omiin ruokailutapoihinsa. (Ainakin hän myös pitää jäätelöstä. Heh. ) Minulla on myös melko herkkä vatsa ja jos vatsa ei toimi, ei toimi mielikään. Jos aamulla ei suoli juokse sulavasti, tulee ihan varmasti huono päivä! :D

Ystävät. Olen ollut äärimmäisen onnekas, sillä muutama kaverini onnistui myös poikimaan vuonna 2016. On aivan mahtavaa, kun voi heti aamulla raportoida Whatsapp-ryhmään, miten yö meni, käydä yhdessä vaunulenkillä tai vaan kahvitella ja ihastella lapsosia. On myös todella tärkeää, että on ystäviä, jotka ymmärtävät vauva-arkea. Toki myös ne ystävät, joilla ei lapsia ole, ovat äärimmäisen tärkeitä yhä!

Siisteys. Muiden kodit saavat olla millaisia ovat, mutta minulle on äärimmäisen tärkeää, että kotini on siisti. Ahdistun pyykkikasoista, tai sotkuisesta tiskipöydästä. Välillä ärsyttää tarttua imuriin, mutta kun 10 min on huristellut, on taas siistiä ja mieli lepää! Eniten vitkuttelen aina astianpesukoneen tyhjentämistä. Miksi? En ymmärrä. Siinähän ei hurahda kuin 5min! Se on silti ehdottomasti kotitöiden inhokki!

Tuki. Olemme todella onnekkaita, että isovanhemmilta saa lähes aina hoitoapua, jos sitä tarvitsemme. Arvostan heitä todella, sillä tiedän myös vanhempia, joiden tukiverkosto on lähes olematon. Olemme päässeet kaikkiin juhliin ja tapahtumiin, minne lasta ei voi viedä, aina kun vain olemme halunneet. Kiitos ihanat!

Syksyllä, kun palaan töihin ja Aamos menee päiväkotiin, arki varmasti taas muuttuu ja varmasti joudun keksimään uusia tapoja pitää mieleni ns. kirkkaana! Yritän kuitenkin mennä positiivisesti syksyä kohti ja nauttia ensin kesästä!

Vauvan kanssa mökillä

Mökkimme sijaitsee Pertunmaalla, kauniin järven rannalla. Mökki ei oikeastaan ole "mökki" vaan vanha rintamamiestalo. Tilaa siis on. Lisäksi pihalla on melko suuri aitta. Mökkimme ei myöskään sijaitse ns. metsässä, vaan ihan Perunmaan keskustassa. Kauppa, terveysasema, kirjasto yms. löytyvät siis ihan vierestä. 

Miinuksena on, vauvan kanssa reissatessa, se, ettei mökillämme ole juoksevaa vettä eikä täten sisävessaa eikä suihkua. Vauvahan ei tästä sinänsä välitä, läheskään niin paljon kuin snobeileva äiti, mutta toki nämä puutteet tuovat hieman haasteita.

Kokeilimme mökillä olemista viimeksi pääiäisena. Nukuimme aitassa ja yö oli aivan kamala. Vieras paikka, pimeää jne. Aamos itki monta tuntia.

Viime viikonloppuna lähdimme matkaan ihan kolmistaan. Aamos nukkui keittiössä ja me olohuoneessa. Yöt menivät kuin kotona eli ihan hyvin. Huh. Itselläni tosi meni hermot, sillä "vieraassa" paikassa pojua joutui tietysti vahtimaan paljon enemmän. Kotona poju voi viipottaa rauhassa ympäri alakertaa, sillä tiedän, ettei nurkista löydy mitään huonoa maisteltavaa tai vauvalle sopimattomia esineitä. (paitsi tänään kaivoin herran suusta pariston, eh.)

Olen myös aika siivous-natsi ja minun on todella hankala hyväksyä sitä, että mökkiä käyttävät muutkin, eikä se pysy aina siinä kunnossa, kuin minä haluaisin. 

Paikkahan on kyllä todella ihanteellinen pienelle pojulle viettää kesiä. On hehtaarin verran lääniä, oma ranta jne. Myös mies rakastaa viettää aikaa mökillä, joten yritän toki kovasti, että myös itse siellä viihtyisin. Miten se silti on niin vaikeaa?

Mökki viikonlopun aikana Aamos tosin oppi taas uusia asioita! Nyt herra osaa jo seistä tovin ilman, että hän ottaa tukea! Lisäksi, ihan yhtäkkiä, poju näytti, että osaa syödä lusikalla itse! Toki joudun häntä vielä auttamaan, mutta hyvin lusikkaa seilaa jo lautaselta suuhun!

Isäntä itse!

Miten nuo pienet kasvavatkin niin nopeasti!

Rutiinit, tavat ja rytmit

Olen aina ollut aika tapojeni orja. Päivät olivat toisensa perään aina melko samanlaisia. En esimerkiksi ikinä torkuttanut aamuisin, sillä tarvitsin aamuisin aikaa. Vaikka lähdin aina töihin kello 7.00, heräsin 5.20. Jos en aamulla saanut syödä rauhassa aamiaista, ehostautua, selata somea yms. saattoi koko päivä mennä pilalle. Kiireestä saattoi tulla vatsakipuja!

Joka ilta valitsin jopa seuraavan päivän vaatteet ja asusteet valmiiksi.

Jokaisen kuukauden 15. päivä maksoin laskut, jotta näin miten loppukuuksi jäi rahaa. Halusin aina olla tietoinen siitä, mikä oli tilini saldo. Tästä syystä tilasin jopa pelkän Depit-kortin. Halusin, että kun ostin jotain, näin heti oston jälkeen tilin todellisen saldon.

Tein aina 8-16 päivää töissä, tai ainakin sellaista työpäivää, että menin joka aamu samaan aikaan töihin ja lähdin kotiin kahdeksan tunnin päästä. Kerran olin puoli vuotta töissä apteekissa. Vuorotyö ei sopinut minulle laisinkaan. Tarvitsin vapaat viikonloput.

Söin joka aamu lähes saman aamiaisen ja herkuttelin vain viikonloppuisin.

Hermostuin jos kotona oli epäsiistiä. Tai töissä. Aina kun tein esimerkiksi ruokaa, siivosin jälkeni ennen syömistä. Töissä oli työpöytä pakko siistiä työpäivän päätteeksi.

Ajattelin, että kun vauva syntyy, pitäisi minun tottua aivan toisenlaiseen elämään. Mietin muutosta usein ja ajatus välillä jopa pelotti.

Kun Aamos sitten vihdoin "muutti" meille kaikki haki aluksi paikkaansa. Vauvan tavarat seilasivat olohuoneessa ja jokaisella nojalla oli vaatteita, harsoja ja vaippoja. :D Mies tietysti imuroi, mutta aina kun joku oli tulossa katsomaan vauvaa, otsa hiessä järjestin paikkoja ja kun vieraat vihdoin saapuivat, oli olo todella heikko. (Menetin synnytyksessä kaksi litraa verta, joten vouhottaminen ei ainakaan helpottanut toipumista). :D

Eipä siinä sitten kuitenkaan mennyt kuin kuukausi, kun sain ilokseni huomata, että tapojensa orjalla on hyvin rytmissä elävä pieni poika! :) Tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin! Ukkeli söi TASAN kahden tunnin välein ja nukahti yöunille myös aikalailla aina samaan aikaan. Aamulla herättiin aina suht samoihin aikoihin.

Kun Aamos alkoi syödä kiinteitä ruokia, oli ateriarytmi todella helppo toteuttaa ja viisi ateriaa
päivässä löysi todella nopeasti paikkansa.

Millainen meidän päivä sitten on?

6-6.30 Herätys
7.00 Aamupala
8.00 Aamupesu+rasvaus
8.30 Päiväunet
11.00 Lounas
13.00 Päiväunet
14.00 Välipala
16.00 Päivällinen
17.00 Iltapesu+rasvaus
18.00 Iltapuuro
19.00 Nukkumaan.

Toki ajat ovat noin aikoja ja yöllä heräillään vielä muutaman kerran, mutta olimme sitten kotona tai liikenteessä, tämä rytmi pysyy ja se on aivan mahtavaa! Menoja on todella helppo suunnitella ja kodinkin saa pidettyä järjestyksessä!

Valitettavasti tarkassa rytmissä on huonotkin puolensa.

Jos esimerkiksi päiväunet eivät vaikka huonon nukkumisympäristön takia onnistu, Aamos on jo päivällisen aikoihin todella väsynyt ja vihanen. Nukkumaan mennessä meno onkin jo niin yliväsynyttä, ettei nukkumisesta meinaa tulla mitään. Saldona on huutava lapsi ja hermostunut äiti. (ja isä, kenen syytä kaikki tietysti on!! :) )

Jos ruokailuajat taas venyvät, ei puuro enää illalla maistu. Tämä taas johtaa siihen, että yöllä pikkunälkä hiipii Aamoksen mieleen usein ja hän heräilee.

Koska Aamoksen ilta alkaa jo n. 17.30, vaikka olemme yrittäneet venyttää pojun nukkumaanmenoaikaa, on kotona oltava aina ajoissa. Illat ovat siis melko lyhyitä ja tämä tarkoitaa sitä, että emme voi osallistua tapahtumiin yms., mitkä alkaisivat klo 16. Jos nukkumaanmenoaika venyy, seuraa tästä hyvin kaaoottinen ilta ja rauhaton yö. (ja taas kaikki on isän syytä!!)

Minua harmittaa hirveästi, että joudun syksyllä töihin, mutta toisaalta uskon, että kaikki menee oikein sutjakkaasti. Päiväkodissa on mukava rytmi pojulle ja se ei tule sotkemaan meidän kuvioita. Toivotaan, että poju jaksaisi syksyllä valvoa iltaisin vaikka jo klo 20 asti! :)

Kuvissa on juuri harjoiteltu syömään lusikalla itse. Siivousnatsi-äitikin selvisi hengissä. :)

Aamos 10kk

Meidän pieni jössikkä on jo 10 kuukautta vanha! Pituudesta en tiedä, mutta viime viikolla allergialääkäri merkitsi painoksi 10,3kg. Onneksi Aamosta ei tarvitse ihan hirveästi kannella, saattaisi selkä olla melkoisen jumissa!

Poju on yhä tyytyväinen ja todella rauhallinen tapaus. Toki välillä villiinnytään, etenkin kun isi tulee kotiin, mutta aika harkiten ja rauhassa Aamos tutkii ympäristöä, vaikka nouseekin jokaista esinettä vasten seisomaan, ja jos tajuaa miten joku kaappi avataan, aivan varmasti tutkii kaapin sisällön. Kolhuja on tullut yllättävän vähän. Toistaiseksi.

Tissi on yhä se asia numero yksi. Pakko myöntää, että en ikinä uskonut, että imettäisin näin kauan! Ikävä kyllä tissiä pitää yhä saada myös öisin 1-3 kertaa, mutta eipä se oikeastaan haittaa. Hellyyshetki kun kestää useimmiten sen 10 minuuttia ja sitten jatketaan taas unia. Toivotaan, että Aamos lopettaa tisseilyn ennen kouluikää, sillä en usko, että minusta on siihen, että riistäisin tissin häneltä. :D

Nukkumaan poju menee jo klo 19, mitenhän se onnistuisi, että nukkumaanmeno venyisi vaikka edes klo 20 asti? Ehkä niin käy automaattisesti vielä ennen syksyä. Toivotaan niin. Herännyt hän on nyt tovin vasta noin kello 6. Mahtavaa! Pitkään poju heräsi aina 4.45.

Ruoka maistuu hyvin! Ehdoton uusi lemppari on leipä! Etenkin jälkiuunipalat. Nyt olemme kovasti harjoitelleet lusikalla itse syömistä. Toistaiseksi tuloksena on vain sotku, mutta hiljaa hyvä tulee.

Tutkimukset ovat vielä kesken, mutta nyt kiellettyjä ruokaaineita ovat kananmuna ja pähkinät. Olen myös huomannut, että venhä saa masun kipeäksi ja tomaatista tulee ihottumaan. Toivotaan, että kaikki allergiat selviävät ennen kuin poju menee päiväkotiin. Onneksi iho on kuitenkin suht hyvä.

Hauskoja juttuja on myös vilkuttaminen, taputtaminen, Youtuben katselu (Gazoo, Fröbelin palikat) ja karkuun konttaaminen. Musiikki saa pojun lähes aina hytkymään.

Sen lisäksi, että Aamos jo kovin harjottelee kävelemistä, tavataan jo kovasti sanoja. Äiti, isi, tissi ja kissa. Ja tietysti se ei. :D Saa nähdä jääkö puhe jalkoihin, vai oppiiko Aamos molemmat taidot samaan aikaan.

Kuvien asu on muuten kokonaan kirpparilta! Eikös ole siisti! Koko outfitin hinta oli vain 8 euroa!

Mitä kropalleni kuuluu nyt?

Noin kuukausi sitten kirjoitin ulkonäöstäni raskauden jälkeen. Raskauden jälkeen olen ollut itselleni tosi armollinen. Olen jo ennen raskautta ollut ihan sinut ulkonäköni kanssa. Toki välillä haluaisin olla "timmimpi", mutta tiedostan, että se vaatisi enemmän treeniä ja vähemmän herkkuja. Moinen elämä ei ole minun juttuni, joten olen hyväksynyt kroppani sellaisena kuin se on.

Pari viikkoa sitten tunsin pitkästä aikaa hieman itseinhoa. Tunne tuntui oudolta. Vaakakin näytti kaksi kiloa enemmän. Lähes ahdistuin. En ole tuntenut tarvetta kamalasti laihduttaa, mutta en tietenkään halua myöskään, että paino nousisi. Viime lauantaina oli ystäväni polttarit ja morsiussaunassa tunsin oloni hieman epämukavaksi. Ihmettelin tätä tunnetta.

Keskiviikkona hain postin ja mainosten mukana oli näytepakkaus Vuokkosilta. Laitoin paketin muiden mainosten kanssa roskikseen. Eihän minulla vielä ole Vuokkosille tarvetta, Aamoshan on rinnalla vielä kahdeksan kertaa vuorokaudessa. Vai olisiko sittenkin? Perhanan Vuokkoset! Torstai aamuna oli taas Japanin lippu alushousuissa. Voi ärsytys! 18 kuukautta ilman kuukautisia ja nyt ne ovat palanneet! :D

Noh, jotain positiivista; oloni keveni heti ja peilikuva miellytti taas silmää, myös inhottavat kaksi extra kiloa olivat poissa! Ei auta, kroppa alkaa palautua ja hormonitoiminta palautuu. Hyvä asiahan se (kai?) on. :)

Olen kuitenkin saanut rakennettua itselleni oikein mukavan liikunta-aikataulun. Tavoitteeni on liikkua joka päivä ainakin 30minuuttia. Aamoksen kanssa on toki helppo heittää vaunulenkki, mutta ihan yksin liikkumisen tueksi käyn kuntosalilla ja treenaan kotona. Olen myös löytänyt kukkarolle sopivat paikat treenata. Mammalomalla kun ei varsinaisesti rahassa kieriskellä. Fitness24seven maksaa 19,90e/kk ja on mielestäni todella edullinen kuntosali. Lisäksi käyn kerran viikossa ulkona jumpassa Aamoksen kanssa, treeni maksaa vitosen kerta. Uusimpana juttuna on Treenaakotona.com mikä kustantaa 9,90e/kk. Ennen hain jumppia Youtubesta, mutta niiden etsiminen on ärsyttävää.

Viimeisen viikon aikana olen treenannut näin:

Sunnuntai, 30min reipas vaunulenkki, syvävenyttely 30min
Maanantai, 60min reipas vaunulenkki
Tiistai, BodyBoost tunti 60min, Vaunulenkki 60min, Dynaaminen liikkuvuusharjoitus 30min
Keskiviikko, 40min reipas vaunulenkki, Core-treeni 30min
Torstai, 30min hölkkä vaunujen kanssa, 30min syvävenyttely
Perjantai, lepopäivä
Launtai, 45min reipas vaunulenkki, HIIT-treeni 30min
Sunnuntai, eli huominen, joko lepopäivä tai Cxworkx 30min.

Melko hyvä treenimäärä! Parasta on se, että lähes kaiken ehdin tekemään kun Aamos on jo yöunilla! Tavoitteeni on urheilla nyt niin, että kun syksyllä palaan töihin ehdin urheilla yhtä paljon ja niin, ettei se vie aikaa Aamokselta. Olen myös iloinen, että olen jaksanut venytellä, se on todella tärkeää!

Näin 10 kuukautta synnytyksestä, kroppani voi siis loistavasti, vaikka väsymys välillä painaa!

Näin meillä synnytettiin!

Olen juuri aloittanut katsomaan Hakekaa kätilö!-sarjan tuotantokautta numero viisi. Sarja on ihana! Pakko tosin myöntää, että nyt kun itse olen äiti, katsominen tuntuu välillä todella pahalta. Jos sarjassa syntyville lapsille käy jotain ikävää, nousee minulla heti pala kurkkuun ja rintaa kiristää. Välillä olen joutunut pitämään päivän tauon. :D

Sarjaa katsoessa on kuitenkin tullut usein mieleen oma synnytys. Onneksi elämme vuotta 2017 Suomessa, emme vuotta 1961 Englannissa.

Tuleva teksti voi olla hieman älllöä, kukin lukee omalla vastuullaan.

28.7.2016 oli tilanne raskausviikko 41+4 ja unettomuuden/ahdistuksen takia pääsin Jorviin kontrolliin. Toivoin, että synnytys olisi käynnistetty, sillä olin aivan puhki. Lääkäri tutki ja ultrasi. Lapsivesi näytti vähäiseltä ja se olisi riittänyt syyksi käynnistykseen. Painoarvio vauvelille oli max 3500g. Lääkäri kuitenkin sanoi, että olen jo muutaman sentin auki ja kertoi avittavansa synnytysta irroittamalla hieman kalvoja. Sovittiin, että lähden kotiin ja tulisin aamulla takaisin käynnistykseen.

Illalla supistuksia tulikin välillä, noin 20 minuutin välein. Ne eivät olleet kipeitä, mutta olin todella väsynyt ja hermostunut ja soitin Jorviin. Siellä oltiin sitä mieltä, että ennen tositoimia olisi hyvä nukkua ja niimpä meninkin yöksi Jorviin. Sain kipupiikin persuksiini ja Opamoxia nassuun. Yö meni ihan hyvin, vaikka välillä supisti.

29.7.2016 heräsin ihan pirteänä. En muista monelta mieheni tuli katsomaan minua, mutta lähdimme heti kävelemään ympäri sairaalan pihaa. Tasaisin väliajoin tuli sellaisia supistuksia, että piti pysähtyä ja ottaa jostain tukea. Mieskin totesi lopulta, ettei hän jaksa kävellä enää rappusia yhtään askelta. :D Lääkärit ehdottivat, että odoteltaisiin vielä seuraavan yö, jos silloinkaan ei tapahdu, sitten käynnistetään synnytys. Olin kolme senttiä auki, näin muistelen.

Sain yöksi taas saman satsin lääkkeitä ja muistaakseni kävin pyytämässä lisää kipulääkettä puolenyön aikoihin.

30.7.2016. Heräsin muistaakseni kello 4 ja supistuksia tuli melko tiheästi. Muistan, että kävin kysymässä pitääkö käytävällä olevaan suihkuun varata aika ja, että onko siellä oloon varattu tietty aika per potilas. :D Ei kuulemma ollut. Tuntui, että suihkuttelin vain hetken, mutta taisin olla suihkussa monta tuntia. Kuuden aikoihin minun oli pakko lopettaa, sillä oloni tuli höyryssä todella huonoksi. Soitin muistaakseni kelloa ja hoitaja tuli hakemaan minua. Hän myös kertoi, että olisi aika siirtyä synnytyssaliin. Kello oli 7.35.

Tuntuu, ettei mennyt kuin hetki ja mieheni oli paikalla.

Synnytyssali oli tosi mukava ja viileä. Aluksi istuin jumppapallolla, mutta meinasin pyörtyä ja niinpä siirryin sänkyyyn. Käytin myös Tens-laitetta, mutta lopulta siitä loppui jo asteikko kesken. :D Toivoin suolihuuhtelua ja sainkin. Oli jotenkin puhtaampi olo vessassa käynnin jälkeen. :D Olin yhä vain kolme senttiä auki ja lääkäri ohjeisti puhkaisemaan kalvot. Kello oli 11. Harjoittelin myös ilokaasun käyttöä. Tässä vaiheessa synnytys muuttui myös aika sotkuiseksi. Kätilöt totesivat, että huoli lapsiveden vähyydestä oli hyvin turha. Kävelin ympäri synnytyssalia ja jätin perääni melko mielenkiintoisia läikkiä. :D

En oikeastaan muista mitä tapahtui, mutta seuraava muistikuva on se, että makaan sängyllä ja yritän imeä ilokaasua. Anteeksi seuraava, mutta sattui ihan v*tusti! Oikeastaan kipu oli samanlaista, mutta supistusten välissä ei ollut lainkaan aikaa hengähtää. Kipu lähti alaselästä ja lopuksi vihlaisi alavatsaa. Oikeasti ajattelin, että nyt ollaan jo lähellä loppua ja, että vedän homman loppuun vain ilokaasulla. Kätilökin taisi ajatella niin, mutta kun hän tutki kohdunsuun tilanteen, jouduin kuulemaan, että olen yhä auki vain 3cm. Silloin ärsytti kyllä aivan tajuttomasti! Mietimme mitä tehdään ja lääkäri kertoi jo sektion vaihtoehdoksi. Kello oli 14. Pukerrusta oli siis takana jo noin kymmenen tuntia.

Lopulta lääkäri ja kätilöt päätyivät spinaalipuudutukseen. Voi vitsit sitä fiilistä kun meni 15 minuuttia ja kipu oli poissa! Tunsin vain hieman painetta. Klo 16.30 olin jo 6 senttiä auki! Oli mahtavaa kuulla se! Aajttelin, että no tällä pärjään loppuun.

No en pärjännyt,

Kipu alkoi palata ja sain epiduraalipuudutuksen. Klo 19 sain yhden annoksen lisää, klo 21 vielä annoksen lisää... Olin ollut kivuton jo klo 16 asti, mutta homma vaan junnasi. Lopulta klo 23 kätilö ilmoitti, että vihdoin oli tilanne harjoitella ponnistamista! Mahtavaa! Puudutuskin toimi yhä! Kokeilin ponnistaa seisoen ja jakkaralla. Sain kyllä hyvin hommaan tuntumaa, mutta alaselkään sattui aina aivan tajuttomasti! Kipu oli samanlaista kuin minulla aina, kun selkä kipeytyy. Tuntui, että häntäluu katkeaa. :D

Lopulta päädyin ponnistamaan siinä asennossa, missä aina elokuvissakin ponnistetaan. Tämä asento lienee tavallisin. Ponnistusvaihe kesti papereiden mukaan 45min, mutta ei kyllä tuntunut siltä. Mielestäni se ei myöskään ollut lainkaan kamalaa, vaikka toki kiristi paikkoja.

Lopulta kun pojun pää oli pukerrettu ulos, loppu kroppa sulahtikin kauniisti pöydälle. Vaikka esille oli nostettu vaikka minkälaista leikkausvälinettä, poju kun syntyi käsi poskella, ei välilihaa tarvinnut leikata. Kello oli 1.20 ja päivä 31.7.2016.

Siinä se nyt pällisteli maailmaa, meidän pieni poika, 3950g, minun sylissäni. Ulran painoarvio ei siis mennyt "ihan" nappiin. Aamos näytti juuri siltä, kuin olin ajatellut, eli isältään. :) Tissille poju löysi heti ja tiesi mitä varten moiset napit ovat. En kokenut rakastumista ensisilmäyksellä, en edes itkenyt. :D Minun kohdallani rakkaus kehittyi päivä päivältä. Aamoksen hoitaminen tosin tuntui heti aivan luonnolliselta ja tottakai olin onnellinen.

Synnytyksen jälkeen haaveilin, että pääsen pian suihkuun, mutta eihän se sitten onnistunutkaan. Kun istukka yms oli syntynyt, kuului lorahdun ja toinen. Oikeastaan ääntä olisi voinut sanoa pulputukseksi. Muistan vain, että olo hieman heikkeni ja saliin tuli useampi ihminen tsekkaamaan tilannetta. Sattui paljon kun mahaa painettiin ja lorahduksia kuului useampi.

Niimpä minä lähdin leikkaussaliin paikattavaksi ja mieheni jäi pikkuisen tulokkaan kanssa odottelemaan minua. Onneksi paikat saatiin kuntoon. Ilmeisesti Aamos oli syntyessään napunnut hieman mukaan sisuskalujani. Poikieni luokse tosin pääsin vasta klo 6. Mieheni lähti kotiin nukkumaan ja minä jäin hoitamaan Aamosta, todella univajeisena. Vertakin olin menettänyt noin kaksi litraa joten olo ei ollut yhtään hyvä.

Sairaalassa olo oli kamalaa, mutta kotona arki lähti pyörimään todella mukavasti.

Näin meidän rakas syntyi. Synnyttäminen ei ollut mielestäni mitenkään kamalaa ja voisin synnyttää mielelläni myös uudestaan. Raskausaikaa en tosin halua enää kokea, joten minun osaltani taitaa olla niin, että meille riittää yksi ihana pörinäpöksy. :)

Juuri nyt!

Juuri nyt on parasta:

Valoisat aamut. Vaikka yö olisi ollut huono, olen heti paljon pirteämpi kun heti aamusta on valoisaa. On ihanaa kun näen kantaa Aamoksen alakertaan ilman, että joudun ensin valaista reitin. Toivottavasti saamme pian myös lämpimämmät säät! Toisaalta taas valoisuus tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi vihdoin hankkia pojun huoneeseen pimennysverho. Nykyinen viritelmäni on toki tyylikäs: Hakaneuloilla verhoon kiinnitetty nukkaantunut viltti. :D

Kirpputorit. Ihan mahtavaa, että voi ostaa säkillisen vaatteita pojulle ja summa kassalla on harvoin yli kymmenen euroa! Tänään löysin hienon välikausihaalarin vitosella ja ihanan lippahatun eurolla! Viime viikolla löysin kurahousut kahdella eurolla! Aamos myös viihtyy rattaissa yleensä koko kierroksen ajan.

Kotipäivät. Tovi sitten pitkästyin kotona, mutta nyt tämä asia on muuttunut. Syy on varmaan se, että nykyisin Aamos nukkuu kahdet päiväunet ja molemmat kestävät yleensä kaksi tuntia, välillä jopa enemmän! Aamun unilla nukun yleensä myös itse, mutta iltapäivällä juon kahvia ja katson hömppää! Käymme myös aina vaunulenkillä, puistossa keinumassa ja rymyämme hiekkalaatikolla.

Las chicas del cable. Paras sarja just nyt! Netflixistä löytyy!

Aamos. Juuri nyt rakastan häntä enemmän kuin eilen. Huomenna taas enemmän kuin tänään. Miten se on edes mahdollista? Pakahdun onnesta aina kun katson pientä poikaani!

Äi-ti ti. Äitiä hoetaan paljon. Ihan huvikseen, mutta myös niin, että se on selvästi tarkoitettu minulle. Etenkin herätessä ja kun tulee itku tai hätä. Myös Ei! on vahvasti mukana arjessa. ( Kyllä, jo nyt. Apua.) Yleensä silloin kun pojun pitäisi nukahtaa, mutta hän ei millään malttaisi. Myös Isi-sana on jo osoitettu selvästi isille. :)

Nukkuminen. Tuntuu, että pikkuhiljaa meilläkin yöt paranevat. Aamos on kai aina nukkunut vauvaksi ihan hyvin, mutta nyt ei 19-6.30 välillä enää herätä tissille kuin max. kolme kertaa. Ystäväni sanoikin, että kun lapsi nukkuu päivällä hyvin, usein myös yöt paranevat. Aamoksen kohdalla tämä taitaa pitää paikkansa. Pidetään peukkuja!

Juuri nyt masentaa:

Töihin paluu. Rakastan työkavereitani ja töissä on aina oikeasti kivaa. Välillä tietty v*tuttaa, mutta yleensä aina on kivaa. Palaan töihin 1.9. Aamos aloittaa päivähoidossa 21.8. Tuntuu todella pahalta. Tahtoisin niin olla kotona pienen poikani kanssa. Raha-asiat estävät tämän ja sen takia harmittaa vielä enemmän! Miksi en ole säästänyt enempää? Oi miksi? :( Uskon, että Aamos kyllä viihtyy päiväkodissa, mutta arki-illoista tulee liian lyhyitä. Yhteistä aikaa jää vain muutama hassu tunti.

Kipeä naama. Ilmeisesti kroppa on nyt kovassa stressitilassa. Yritän rentoutua, mutta tuntuu, että viipotan ja häsellän ihan kokoajan! (Hammaslääkärissä ja korvalääkärissä on käyty. ) Yritän tehdä leukajumppaa joka ilta ja varata pian ajan hierontaan.

Onneksi masentavia asioita on vain muutama. Juuri nyt elämä on aika pirun kivaa! :)

Meidän päivä

Herään, sillä viereisestä huoneesta kuuluu vaativa "ä-titii, ä-titii!". Katsahdan kelloa, 6.30. Kappas, viime yönä Aamos söi vain kahdesti! Jippii! 19.30-6.30 oli pojun yö. Menin myös itse nukkumaan jo klo 21, joten herään pirteänä. Taisimme kyllä toisen syötön yhteydessä valvoa noin 30 minuuttia, sillä ärsyttävä yskä hieman valvotti pojua.

Käyn pussaamassa pojua ja laitan hänen huoneeseensa valot. Käyn itse vessassa, pesen kasvoni, harjaan hiukset ja puen vaatteet päälle. Täytän pyykkikoneen ja laitan sen päälle. Laulelen samalla Aamokselle. Poju tosin taitaa tyytyväisenä seisoskelle sängyssään. Käyn nostamassa Aamoksen syliini, nappaan puhtaan vaipan mukaani hoitopöydältä, ja kannan pojun alakertaan.

Vaihdan Aamokselle puhtaan vaipan ja vaihdan yökkärin toiseen haalariin. Poju raapii helposti öisin ihoaa, joten pyjamaan on ommeltu sukat tumpuiksi. :D Aamos jää lattialle leikkimään ja itse suuntaan keittiöön. Mies on keittänyt kahvin valmiiksi, joten valmistan itselleni ja pojulle aamupalaa.

Samaa joka aamu. Puuroa ja jäisiä marjoja, C-vitamiinijuoma ja kahvia soijamaidolla. Vadelmat pitäisi kai keittää? En jaksa. Poitsu saa puuroa hedelmäsoseelle. Mietin, että onpa kivaa kun on kukkia pöydässä. Meillä on harvoin kukkia, sillä karvahanurit tuhoavat ne yleensä heti.

Aamos syö nopeasti ja nostan hänet takaisin lattialle leikkimään. Juon itse kahvia ja selailen puhelinta. Hehkutan whatsapp-ryhmään hyvästä yöstä. Tyttöjen kanssa sovimme, että huomenna jumpan jälkeen syömme uunilohta. Nam! Tyhjennän ja täytän tiskikoneen ja istun takaisin puhelimen ja kahvikupin seuraan.

Parinkymmenen minuutin kuluttua Aamos tulee kädet ojossa tuolini alle. "ä-titii!" Selvä, pitää siirtyä myös itse lattialle seuraksi. :) Jätän puhelimen sivuun.

Ulkona on aika kurja sää, joten leikimme sisällä. Katsomme lauluvideoita, halimme ja ihmettelemme kisuja. 8.30 Aamosta alkaa unettaa. Pakkaan pojan rattaisiin ja lämmitän hieman unimaitoa. Maito tosin ei pullosta nyt maistu. Onneksi Aamos nukahtaa lähes heti. Kerään lelut lattialta, siivoan aamupala-astiat koneeseen ja pyyhin syöttötuolin. Kävelen yläkertaan ja levitän pyykit. Laitan toisen koneellisen pyörimään. Petaan sängyn. Pesen hampaat.

Mietin, menenkö makoilemaan sohvalle vai omaan sänkyyni. Päätän mennä sänkyyn vaikka petasin sen juuri. En ole kamalan väsynyt, mutta olen luvannut itselleni ottaa kotipäivinä aina päiväunet. Kello näyttää 9.06 ja laitan silmät kiinni.

"tätätätäää!" kuuluu alakerrasta. Katson kelloa, 10.40. Petaan sängyn uudestaan ja kävelen alakertaan. Rattaissa odottaa hymyilevä, mutta nälkäinen vesseli! Äkkiä tissiä.

Aamos jää rinnan jälkeen leikkimään ja sulatan meille ruokaa. Itselleni sosekeittoa ja herralla kanaa ja juureksia.

Seuraavaksi taas leikitään. Aamos paijaa Börje kissan tassuja. Onko muuten söpömpää kuin kissan anturat? :) Nykyisin kisua saa jo paijata. Toinen kisuli tosin pysyy yhä kaukana.

Sää on yhä huono. Olin aamulla vähän laiska, mutta nyt pesen Aamoksen ihon vanulapuilla ja rasvaan hänet. Iho on onneksi pysynyt hyvänä, mutta tiedän, että jos rasvauksesta lipsuu, iho huononee. Muistan taas, että en ole hakenut vakuutusyhtiöltä korvausta viimeisimmästä rasvaostosta. Harjaan myös pojun hampaat. Tämäkin tärkeä asia unohtui aamulla! Vaihdan haalarin toiseen haalariin. :D

Äitini soittaa ja kertoo olevansa 9.6 lomalla. Päätämme, että teemme silloin yhdessä jotain kivaa.

Aamosta alkaa taas selvästi väsyttää. Pakkaan herran taas rattaisiin. Nyt maistuu unimaito, mutta herra ei tahtoisi nukahtaa. Huutoraivarit. En kuitenkaan ota pojua rattaista, tiedän, että hän on väsynyt. Siirrän rattaat sisälle. Harmi, ulkoilma tekisi pojulle hyvää. Hieman yli yksi poju nukahtaa.

Keitän itselleni kahvia. Käyn taas levittämässä pyykit. Nyt on pyykkikori tyhjä! Siivoan taas lelut lattialta ja istun sohvalle. Laitan Netflixin päälle, juon kahvia ja syön pähkinöitä. Lakkaan varpaankynnet.

Huomaan, että menossa on jo kolmas jakso. Onkohan  lapseni hengissä? Vihdoin klo 15.10 kuuluu taas "tätätää". Haen pojun syliin! Tarjoan rintaa, mutta ilmeisesti herra ei ole nälkäinen. Välipala jäi nyt välistä, mutta ei voi mitään.

Ulkona paistaa aurinko. Laitan kisut valjaisiin ja pihalle. Menemme myös Aamoksen kanssa kuistille leikkimään. On tosi kuuma ja avaan päivänvarjon.

Leikimme tovin ja menemme takaisin sisälle odottamaan isää. Iskä tuleekin pian kotio. Nyt maistuu taas tissi. Minä ja Aamos syömme. Syön taas sosekeittoa ja Aamos saa kasvissosetta. 

Olin suunnitellut meneväni illalla lenkille, mutta lähdemmekin kaikki yhdessä reippaalle kävelylle. Aamos hihkuu rattaissa. Miten hän voikin tykätä niin hirveästi istua rattaissa? Ihan pikkuisena hän viityi niissä vain jos nukkui. Pysähdymme matkalla puistoon keinumaan. Aamos on innoissaan!

Kello 18 aikoihin olemme takaisin kotona. Taas pestään ja rasvataan. Mies syöttää Aamokselle iltapuuron. Istun itse hetken puhelimen kanssa sohvalla. Käyn laittamassa Aamoksen huoneen valmiiksi. Pimennän ikkunan ja levitän "imetys-sängyn" lattialle.

Pojulla on vielä vähän nuhaa, joten nenusta pitää imeä räät pois. Aamos huutaa kuin syötävä. Voi raasua. Onneksi hammasharjan imeskely tuo lohtua. :D Otan hammasharjän pois. Aamos saa huutopotkut. Jaahas, taitaa olla unien aika.

Puen Aamokselle tumppu-pyjaman ja otan hänet rinnalle. Tovin päästä poju on umpiunessa. Siirrän hänet omaan sänkyynsä. Kello on 19.24.

Nyt kirjoittelen tätä blogia ja lakkaan kynnet. Mies näpräili puhelinta vieressä, ruokki kisut ja lähti juuri unille (klo 21.) Taidan itse vielä syödä vaikka banaanin ja juoda inkivääriteetä! Huomenna on pitkästä aikaa aamulla jumppa! Olin flunssassa pari viikkoa ja en ole päässyt lainkaan treenaamaan joten odotan huomista innolla!

Millaisia muiden päivät ovat pikkuisten kanssa? Toivottavasti yhtä kivoja kuin meillä! :)

Imetys

Vaikka olin koko raskausajan niin peloissani, ei minua pelottanut tuleva vauva-arki yhtään. En ollut kai pahemmin edes ajatellut asiaa. Tottakai tiesin, ettei esimerkiksi imetys välttämättä sujuisi, mutta silti en ollut ostanut valmiiksi lainkaan tuttipulloja saati korviketta.

Laitoksella Aamos hiffasi heti rinnan ja osasi imeä, mutta aika heikosti. Toisena päivänä lääkäri totesi, että pikkuisen kieli oli liian kireä ja kielijänne katkaistiin. Imeminen sujui heti paremmin. Maito ei kuitenkaan noussut, enkä kyllä osannut edes imettää. :D Emme saaneet perhehuonetta, eikä huoneessani ollut toista äitiä. Jostain syystä minulta meni täysin ohi, että voisin kutsua välillä apua. Esimerkiksi juuri siihen imetykseen. Muutaman kerran kyllä soitin kelloa ja pyysin korviketta.

Rehellisesti olen sitä mieltä, että jos kätilöt olisivat tajunneet minun olevan täysin hukassa imettämisen suhteen, minua ei olisi laskettu kotiin niin pian. Potilaskertomuksessa lukeekin "hoisi hyvin itsenäisesti vauvaa". Heh. Hyvä, että heille jäi moinen mielikuva. Aamoksen painokin laski yli 9% ja neuvolaan pitikin varata heti aika.

Kotona meijerit olivat yhä lakossa. Onneksi serkkuni neuvoi minua ja kiitos hänen osasin ostaa korviketta lähikaupasta. Vaippakakun kätköistä löytyi tuttupullo. :D Voin kyllä paljastaa, että kun onnistuneesti syötin vauvani pullosta ja hän on tyytyväinen, pääsi itku. Aamos kyllä roikkui rinnalla päivittäin, mutta mitään ei vain tapahtunut. En tosin, ihme kyllä, stressannut asiasta millään tavalla. Ajattelin vain, että on tärkeintä, että vauva on tyytyväinen ja paino nousee.

Kun Aamos oli viiden viikon ikäinen, me huonot vanhemmat, jätimme hänet hoitoon mummille ja suuntasimme yöksi Hotelli Torniin. Varasimme oikein sviitin! Kun olin ottanut yhden siiderin, meni tunti ja "puff"! Meijerituotanto käynnistyi ja olin ihan ihmeissäni. :D Onneksi olin ottanut mukaan sähköpumpun ja pumppasin sillä n. 60ml. Parin tunnin päästä koin saman tunteen uudestaan ja taas pumppasin 60ml. Voin kertoa, että se tuntui todella oudolta. Olinhan jo tottunut siihen, että meillä syödään korviketta.

Siitä se sitten lähti. Toki meillä syötiin yhä korviketta, mutta pikkuhiljaa huomasin, että esimerkiksi yöllä pojulle riitti välillä pelkästään rinta. Kun kiinteiät sapuskat tulivat kuvioihin, korvikkeen käyttö väheni entisestään.

Ilmeisesti koko raskausajan kestänyt panikointi ja unettomuus vaikuttivat siihen, ettei imetys aluksi sujunut. Kun toivuin raskaudesta ja rentouduin homma lähti toimimaan. Tämä oli selvästi merkki siitä, että olin todella uupunut, henkisesti ja fyysisesti.

Nyt kun Aamos on 9kk imetän viidesti päivällä ja lisäksi öisin. Pakko myöntää, että imetys on todella ihanaa! En ole ikinä, milloinkaan, kokenut samanlaista onnea kuin imettäessä. Se fiilis, kun saan olla pienen poikani kanssa lähekkäin ja hän katselee minua silmiin, on vain yksinkertaisesti ihaninta koskaan! Kun hän silittelee rintaani, nipistelee minua nenästä, repii hiuksiani. Tuntuu, että pakahdun onnesta! Ajatus siitä, että imetys väkisinkin joskus loppuu, tuntuu todella pahalta. Ajatus lopettamisesta kiristää rintaa. Toivon, että Aamos luopuisi rinnasta itse, eikä minun tarvitsisi lopettaa imetystä ns. väkisin.

Itse olen sitä mieltä, että sillä miten lapsensa ravitsee ei ole mitään väliä, kunhan lapsi on tyytyväinen! Silti olen saanut sen kuvan, että imetystä mietitään ihan liikaa ja ehkä tästä syystä imetyksesta luovutaan liian nopeasti. Tuntuu, että monilla suomalaisilla naisilla on kaksi vaihtoehtoa. Joko täysimetetään tai annetaan korviketta. Miksei lasta voi ruokkia molemmilla? Olen aika varma, että valitettavasti imetystä hypetetaan ihan liikaa. Sairaalassakin, ainakin minulle, tuli sellainen olo, että korviketta sai kerjätä. Miksei sairaalan keittiössä voisi olla korviketta valmiiksi? Miksei tuoreille äideille voida kertoa, että on ihan ok antaa aluksi korviketta? Jos äiti haluaa ruokkia pullosta, eikö voisi kertoa, että se on ihan ok, mutta voi johtaa siihen, ettei rinta enää kelpaa? (Ruiskulla ruokkiminen oli ainakin minusta aivan kamalaa).

Onneksi pysyin itse rentona, en välittänyt muiden mielipiteistä ja olen nyt kasvattanut hienon pienen pojan apunani äidinmaito, Nutricia Baby, Nestle ja Valio

Miten meidän vauva nukkuu?

Lähes aina kun Aamos tapaa uusia ihmisiä, minulta kysytään, että kuinka meidän vauva nukkuu. Moni äiti on törmännyt varmaan tähän?

Meillä on syntymästä asti ollut, onneksi, selkeä vuorokausirytmi. Tämä johtuu tietysti suurimmaksi osaksi vauvan luonteesta, mutta uskon, että myös sillä, miten pidimme rutiineista kiinni on merkitystä. Yöllä on yö. Silloin on hämärää, silloin ei seurustella vaan silloin nukutaan. Vaipan vaihdoimme vain jos se oli todella täysi tai poju oli väsännyt kakan. Valvottanut Aamos on tasan neljästi, kahdesti flunssan takia ja kahdesti vatsataudin.

Ihan vauvana (1-3kk) Aamos meni yöunille vasta n. klo 22-23 ja heräsi vain syömään. Ensimmäiset kaksi kuukautta poju eleli pulloruokittuna, joten syöttäminen olikin suht helppoa sillä oli helppo tietää, paljon masuun on maitoa mennyt.  Kun nälkä yllätti, herra rääkäisi, hotkaisi 60-100ml maitoa ja jatkoi uniaan. Muistaakseni noin kuuden viikon iässä oli kausi, jolloin maidon jälkeen piti hieman heijailla, sillä joku kaihersi pojun massua. Välillä myös annoin hänen nukahtaa mahansa päälle ja käänsin toiseen asentoon, kun hän oli nukahtanut. Aamuisin taisimme herätä noin kello 7-8. Nukuimme perhepedissä.

Luulen, että kun poju alkoi syömään soseita, vaikutti tämä siihen, että hän alkoikin väsymään "jo" klo 21. Nukuimme yhä vierekkäin, mutta nyt Aamos ei enää herännyt, jos poistuin sängystä ja yleensä sainkin iltaisin näin hieman omaa aikaa. Neljän kuukauden iässä kokeilimme siirtää pojun omaan huoneeseensa, mutta tästä syntyi vain kamala kaaos. :D Imetys alkoi myös sujumaan, joten välillä en edes herännyt, jos herra ruokaili yöllä. Niimpä jatkoimme samassa pedissä nukkumista.

Tasan viiden kuukauden ikäisenä siirsimme pojun taas omaan huoneeseensa, omaan sänkyynsä. Tällä kertaa hän nukkuikin siellä ihan mielellään. Hassua. :) Pidin myös pienen unikoulun ja sain yösyömiset vakiintumaan 1-3 kertaan. Näihin aikoihin Aamos aikaisti nukkumaanmenoa kello kuuteen. Voin kertoa, että tuntui oudolta, kun sai taas valvoa alakerrassa! Välillä jopa klo 23 asti!

Nykyisin illat sujuvat niin, että noin kello 17 aikoihin käymme iltapesulla ja teemme rasvauksen. (ja meillä muuten rasvataan! Kirjoitan atopiasta joskus myöhemmin). Kello 18 syödään iltapuuro. Sen jälkeen yleensä leikitään vielä tovi. Seuraavaksi puetaan unipuku päälle ja siirrytään yläkertaan tissille. Aamos nukahtaa rinnalle, havahtuu hieman kun siirrän hänet pinnasänkyyn ja jatkaa sitten tyytyväisenä uniaan. Yleensä ensimmäinen unipätkä on 4-5 tuntia ja yöllä syödään yhä sen 1-3 kertaa, täysin opitusti. Aamulla heräämme viimeistään klo 6.

Muutamana yönä, ilmeisesti hampaiden takia, meillä on herätty jo pari tuntia nukahtamisen jälkeen ja kauhulla odotan unikoulua nro. 101891117817. Nyt on takana muutenkin parin viikon flunssa.

Toivoisin tietysti, että yösyömiset loppuisivat, lähinnä Aamoksen takia. Hampaita on jo kuusi ja käsittääkseni yöllä syöminen ei ole hyväksi pienille helmihampaille. Ongelma tosin on siinä, että en ole itse koskaan nukkunut öitäni heräämättä. En siis koe muutamaan 10 minuutin syöttötaukoa mitenkään rankaksi. Lisäksi tykkään imettämisestä ihan liikaa (ja Aamos tykkää imemisestä) joten luulen, että junnaamme tässä yörytmissä vielä jonkin aikaa. :D Palaan töihin jo syyskuussa, joten tietysti toivon, että pääsisimme pojan kanssa tavoistamme eroon ilman unikouluja.

Nyt siirryn perjantai herkkujen pariin ja odotan jännityksellä (kauhulla) herätäänkö tänäänkin jo pari tuntia nukahtamisesta. ;)