Hallittua kaaosta

Huhheijaa! Arki on aikamoista rumbaa.

Päivät kuluvat kuin siivillä herätyksestä siihen, että poju menee nukkumaan. Sitä kuuluisaa omaa-aikaa jää iltoihin noin kaksi tuntia. Joka ilta klo 20-22. Olettaen siis, ettei poju herää. :D

Meillä on nyt sairastettu todella paljon. Tiesin, että pöpöjä on luvassa, mutta, että näin paljon? En varmasti valehtele, kun kerron, että olen ollut töissä yhden kokonaisen viikon! Melko hieno työnaloitus siis. :)

Korvatulehdukseen nro 2 on parhaillaan antibioottikuuri menossa ja maanantaista keskiviikkoon poju oli taas kotona. Tämä heijastuu heti siihen, että kun minä lähden johonkin, tulee kova parku. Onneksi melko lyhytaikainen.

Yötkin ovat olleet todella levottomia. Edes viekussa ei aina pojulle uni tule. Nyt vaivaa kaikeksi kurjuudeksi hammas numero 10. Se pirulainen, kulmahammas, on tulossa läpi. Ehkä meillä kohta taas nukutaan paremmin.

Iskän ottama kuva.

Pientä uhmaa on ollut havaittavissa, mutta ymmärtäähän sen, kun aina joku paikka pojulla kolottaa. Voi pikkuinen.

Ensimmäinen isompi allergiakohtauskin on nyt koettu. Tänään kuulin testien tulokset ja erittäin paha soija-allergia on muuttanut talouteemme. Onneksi soijaa on vain mm. jokaisessa tuotteessa mitä kaupasta ostaa. No ei onneksi ihan jokaisessa. :)

Ihme kyllä, kaikesta on selvitty ilman isompia parisuhderiitoja, joka päivä olen ehtinyt myös urheilla ja vähän istua sohvalla ja kotikin on yhä aina ihan siisti. Pyykkivuoriakaan ei vielä ole kasvanut kylpyhuoneeseen. :D

Eiköhän pian helpota, pöpöjen suhteen ainakin. ;)

"Taaperoimetys, hyi!"

Otsikko on ehkä liian ruma. En ikinä ajatellut, että taaperon imettäminen olisi varsinaisesti mitenkään "ällöä". Ajattelin ehkä, että se olisi jotenkin hassua. Ajattelin, että se ei olisi minun juttuni.

Suunnittelin, että vähentäisin imetystä vähitellen niin, että kun palaan töihin, homma olisi ns. purkissa.

Nooooh. Ei se nyt mennyt ihan niin. :D

Olen erossa pojusta arkisin klo 6.40-17. Silti imetän yhä aamuisin, töiden jälkeen ja öisin. Aika paljon siis.

Helposti sanon, että olen vain liian laiska lopettamaan, mutta ei se niin ole. Minusta on jotenkin ihana tulla kotiin kun poika juoksee ovelle vastaan, malttamattomana, kitisten, odottaa, että saan ulkovaatteet pois ja sen jälkeen käperrymme sohvalle tissittelemään. Rentoudumme molemmat työpäiviemme jälkeen. Se fiilis on todella ihana.

Samoin illalla on ihana silitellä pieni tuhisia uneen, silitellä hänen päätään ja hyräillä. Parasta!

Öisin olisi toki ihana nukkua ilman herätyksiä, mutta niin hassua kuin se onkin, minulle tulee usein myös öisin ikävä taaperoani, ja hänet on ihana nostaa hetkeksi rinnalle.

"Julkisesti" emme enää tissittele. Ei siihen kai mitään syytä ole, mutta rinnalla olo on selvästi myös pojulle ns. privaatti hetki äidin kanssa.

Katsotaan kauan meidän imetystaival kestää. Toistaiseksi en näe syytä sitä lopettaa. :)