keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Aamos 1v ja 2kk

Ihan pian meidän Jörsseli on jo vuoden ja kokonaista kaksi kuukautta vanha! Kehitys on ollut yhä huimaa ja pojusta on jo kasvanut taapero. Minne se vauva katosi?

Päiväkodissa on opittu paljon uusia juttuja ja esimerkiksi itse syöminen on kehittynyt hurjasti. Kivointa on ehdottomasti syödä haarukalla! Käsillä toki kovasti autetaan, mutta lattialle ei enää putoile juuri mitään! Lusikallakin syöminen onnistuu, mutta silloin tulee sotkua. :)Aamos on myös alkanut juoda hienosti nokkamukista aina palan painikkeeksi.

Päikyssä on myös selvästi innostuttu pukemisesta. Hattuja, kenkiä ja sukkia mallaillaan kovasti päähän ja jalkoihin. Vielä tosin ei löydy taitoa siihen, että asusteet saisi paikoilleen.

Öisin heräillään yhä tissille, mutta kerran on nukuttu jo koko yö putkeen! Huh.

Tissi siis maistuu yhä. :D Liikaakin. Tissinkantaja itse on liian laiska tekemään asialle mitään, joten toistaiseksi meillä tisseillään vielä melko usein.

Painoa on n. 11 kiloa ja vaatekoko 74/80. Tukka kasvaa kohisten. :)

Sanoja on vähän. Äiti, tissi ja ei. Kissalle sanotaan "mau". Poju kyllä ymmärtää todella paljon, kun hänelle juttelee. Ei-sanan etenkin. Välillä hän tekee tuhmia ja heristää itse itselleen sormea samalla Ei:tä hokien. Voi hömelöä. :D

Uhmaikä nostaa vahvasti päätään. Etenkin väsyneenä kiellot aiheuttavat suuret krokotiilinkyyneleet. Tehosteena käytetään polvilleen heittäytymistä ja jos oikein draamaillaan, pää painetaan pettyneenä polviin. Toistaiseksi tämä aiheuttaa minussa lähinnä naurahduksen. :)

Valitettavasti päiväkodin pöpöt ovat kotiutuneet meille. Viime viikolla oltiin kotona kolme päivää lenssun takia. Maanantaina sain töihin soiton, että silmät rähmivät. Silmätulehdushan se. Tänään taas saatiin korvatulehdus diagnoosi. Voi pojua. Onneksi hän on reipas, vaikka on selvästi todella kipeä. Toivottavasti vastustuskyky kasvaa pian!


Arki on aika rumbaa, mutta sujuu. ;)

torstai 21. syyskuuta 2017

Työmyyränä

Hupsista keikkaa. Kohta työelämää on taas takana jo useampi viikko. Töihin paluu on sujunut yllättävän helposti. Se, että poju aloitti päivähoidon jo pari viikkoa ennen sorvin eteen palaamista, auttoi varmasti paljon. Lisäksi minulla on onneksi mitä ihanimmat työkaverit! Olen välillä miettinyt, että käyttäisinkö jatkossa sanaa "työystävät"? :)


Aamut ovat melko hektisiä. Kaukaisilta tuntuvat mammaloman pitkät aamut smoothieta ja kahvia nauttien. Kello 5.30 pirisee kello. Vieressä nukkuva taapero tarraa salamana kiinni tisseihini ja vartin verran heräilemme yhdessä. Mies jää vielä pojun kanssa petiin ja sillä välin minä peseydyn, meikkaan ja pukeudun. Aika hyvää tiimityökentelyä, eikö? :) Tämän jälkeen haen pojun ja laitan hänet "valmiiksi". Ulkovaatteet päälle, kahvi termosmukiin ja päiväkotia kohti. Päiväkodilla olemme n. 6.40 ja itse lähden 6.50 dösällä töihin. Huh.


Päivät ovat menneet meillä kaikilla oikein hyvin. Edellisestä kappaleesta kävikin ilmi, että ikävä iskee aina öisin. Lähes joka yö poju on haettu väliimme nukkumaan. :D Olen kuitenkin ihan sujut asian kanssa, sillä nukumme kaikki näin suht hyvin. Uskon, että tovin päästä ikävä helpottaa.

Olen oikeastaan aika ihmeissäni, ja samalla helpottunut, siitä, etten tunne päivisin ihan kamalaa ikävää. Töissä on tosin myös melko hektistä, joten ajatuksetkaan eivät ehdi harhailla.


Välillä tosin tuntuu, että työt saa tarkastaa ainaki sata kertaa ennen kuin luottaa aivojensa tuotokseen. Mielelläni olisin elänyt vielä toisen vuoden ilman aikatauluja, mutta sinne se mammaloma nyt kuitenkin meni ja nyt ollaan taas työelämässä, luultavaati eläkeikään asti. :D

Itsenäinen pikku mies