Päiväkoti

Sinne se pieni Jörsseli meni. Viisi päivää sitten. Päiväkotiin. Kaikki on onneksi mennyt todella hyvin. Poju syö hyvin ja touhuaa innokkaana. Ei myöskään arastele ketään, vaan on hyvin luottavainen. Ei ihme, hoitajat kun ovat todella mukavia.

Jopa siihen, että nyt nukutaan vain yhdet päiväunet, poju on tottunut hienosti. Tämä jännitti minua ehkä eniten. Kotona kun hän on nukkunut vielä kahdesti päivässä ja ainoastaan rattaissa. :D Päiväkodissa poju nukkuu hyvin ja tyytyväisenä, ihan isojen poikien sängyssä. Äiti on ylpeä.

Vielä ei ole edes haikailtu itkien äidin tai isin perään. Toivotaan, ettei itkuisuutta edes ilmene. :)

Onko päiväkodin aloitus sitten vaikuttanut mihinkään? On. Tisseihini. Ne on kipeät!! Esimerkiksi tänään olimme kotona kello 15 ja iltapuuroon mennessä rintaa oli vaadittu kolmesti. Myös öisin poju ei meinaa millään jäädä yksin nukkumaan ja onkin nukkunut osan yöstä äitin ja isin välissä. Viiime yö tosin sujui taas entiseen malliinsa, toivotaan, että myös tuleva yö sujuu.

Itse lomailen vielä ensi viikon. Mies ja poju ovat joka päivä poissa kello 7-16. Miettikää! Yli 8 tuntia omaa aikaa päivässä!! Huh. Jännää!

Olo on silti tietysti kovin haikea. Moni vuotisen äiti tuntuu odottavan töihin pääsyä innoissaan, mutta itse olisin mielelläni ollut vielä kotona.

Pitänee kuitenkin olla kiitollinen, että pojulla on hyvä hoitopaikka ja itsellä työ mihin palata. Työtehtävät eivät niin houkuta, mutta aivan mahtavia työkavereita on hirmuinen ikävä!