Rakas 1v

Facebook kertoi, että 31.7. vuonna 2012 olin kävellyt tunnin ja hikoillut salilla 45 minuuttia. Kyllä, ilmeisesti tämä piti infota muille. 31.7. vuonna 2013 taas kirosin leikattua silmääni. Silmä kun näytti uhkaavasti siltä, ettei se parane ja täten en olisi päässyt Flowun katsomaan HAIMia. Karsastusleikkaus oli kyseessä ja silmä onneksi parani. HAIMin keikka tosin oli pettymyts. 31.7. vuonna 2014 olin linkittänyt hassun hauskan Naurunappula-kuvan ja 31.7. vuonna 2015 olin intoillut alkavaa kesälomaa, etenkin hyvää sääennustetta

31.7. viime vuonna olin ollut tovin jo äiti. Kello 1.20 maailmaan oli syntynyt ihana pieni poikamme. En päivittänyt Facebookkia, mies oli tehnyt päivityksen illalla klo 20.03. Kuvassa oli pieni poikamme kapalossa, neulehattu päässä. Kuvatekstinä oli sydämen kuva. (1.8.2016 lähtien olen kyllä päivitellyt kuulumisiamme someen, "jonkin" verran. :D)

Pieni suuri poikamme täytti tänään siis vuoden. Kokonaisen vuoden! Hurjaa!

Aivan ihmeellistä miten ihminen kasvaa ja kehittyy vuodessa! Senttejä on tullut lisää 25, painoa yli kuusi kiloa,  vaatekoko on kasvanut koosta 56 kokoon 80! Muutamia sanoja on opittu, askelia otettu ja syödäänkin jo kuin aikuinen ihminen konsanaan! Huisia! Meillä ei enää asusta vauva. Meillä asuu taapero.

Vuosi on ollut rankka, mutta kuitenkin paljon helpompi mihin varauduin. Öisin on heräilty, mutta todella harvoin on menty päiviä ns. samoilla silmillä. Aamoksen kanssa on ollut ihan ns. rentoa ja kokoajan arki helpottuu. Uhmailut ärsyttävät, mutta on hauskaa seurata miten pienelle ihmiselle kasvaa oma tahto ja miten hän harmistuu jos ei osaa/saa tehdä jotain.

Vanhemmuus on ollut upeaa, ihanaa, helppoa ja joskus haastavaa. Innolla jo odotan, mitä pieni rakkaame oppii seuraavan vuoden aikana.

Paljon onnea pieni kultuni! Äiti on onnellinen ja ylpeä. <3

Voihan tissit!

Miten ihmeessä tässä näin kävi? Olin varma, että kun siihen täysimetykseen ei koskaan päästy, ei pojua jaksaisi tissit kauaa kiinnostaa. Ajattelin, että jos puolivuotta pystyisin imettämään edes vähän, se olisi hyvä juttu!

Ihan kohta meidän poju on jo taapero ja tissit on hänelle yhä se juttu numero yksi.

Hyvähän se on, että maitoa tulee ja tissi maistuu, mutta välillä olen hieman pulassa asian kanssa.

Öisin en voi lohduttaa pojua uneen kuin tissillä ja edes helteillä neste kelpaa vain minun meijereistäni. Voi kääk!

Noh, omapa on valintani. Luultavasti Aamos ei sisaruksia saa ja siten minä en tule enää koskaan imettämään.

Ehkä Aamos vuoden sisään luopuisi tissistä itse? Vai pitääkö minun valmistautua siihen, että vielä rippileirillä pitää käydä imettämässä? Ehkä imettämällä estäisin teini-iän alkoholikokeilut? Voi apua!

Onhan se imetys ihanaa, sitä en kiellä,mutta ihan pian minun pitäisi olla päivät töissä.

Ikävä näitä ihania imetyshetkiä kyllä tulee, kun ne joskus loppuvat. Se, kun poju ruokaillessaan tuijottaa minua silmiin ja samalla pikku sormillaan näpertää suutani ja nenääni tai kun hän hyvin akropaattisesti kiipeilee päälläni, että saisi sen tissin suuhunsa, tai kun hän yöllä rauhoittuu vain  siihen rinnalle. En tiedä parempaa.

Ehkä me selviämme ja imetys loppuu jotenkin luonnollisesti, sitten kun sen on aika loppua.

Raha

Mammaloma lähenee loppuaan. Syyskuussa pitäisi jo palata töihin. Ahdistaa ja ärsyttää. Edessähän töihin paluu olisi joka tapauksessa, oli kotona sitten vain vuoden tai kolme vuotta. Silti haluaisin olla vielä kotona niin kauan kunnes Aamos täyttää kolme.

Vielä enemmän ärsyttää syy siihen, että miksi sinne töihin pitää mennä jo nyt. Raha. Raha on se syy.

Oikeastaan ärsytyksen syy ei ole edes raha, vaan se, etten ole säästettyä rahaa tarpeeksi ja töihin on yksinkertaisesti vain pakko palata. Olen vihainen itselleni.

Eilen maksoin laskuja ja sinne ne menivät, säästötilin viimeiset eurot. Todella kurja fiilis. Säästäminen ei olisi ollut edes vaikeaa. Jo vuodessa olisin saanut sivuun sen verran, että olisin voinut vielä olla pitkään kotona. Tarkoitus oli tosin mammalomallakin tehdä töitä sunnuntaisin, mutta kakkostyöni loppui juuri sopivasti kun Aamos syntyi. Olin laskenut paljon sen varaan. Loppui mikä loppui, ei auta.

Ärsyttää, että rahat ovat loppu, mutta sen sijaan, omistan monta ihanaa asustetta. :D Toisaalta, ehkä asusteisiin uponnut raha olisi kuitenkin vuosien saatossa uponnut johonkin muuhun ja rahatilanne olisi silti sama.

"I like my money right where I can see it…hanging in my closet."-Carrie 

Pitää kuitenkin välillä muistuttaa itselleen, että Suomessa on kuitenkin asiat niin hyvin, että kotona voi olla todella pitkään niin, että tilille kilahtaa joka kuukausi ihan hyvin tukia. Monissa maissa ei ole mahdollisuutta edes äitiyslomaan.

Ei nämä ajatukset tosin silti lohduta. Haluaisin niin kovin olla vielä kotona Aamoksen kanssa.

Se, ei niin taloudellinen hankinta. :)

Onko materian tuoma ilo sitten äitiyden myötä hävinnyt? Ei, ei se kyllä ole. :D

Onneksi tänään oli ihana päivä! Aurinkoa, hyvää ruokaa ja ystäviä! :)

Äitihenkilön työpäivä

Perheyrityksen pomo herra Aamos ilmoittaa aamulla, noin kello kuusi, että työpäivä on alkanut. Perheyrityksen kokoaikainen työntekijä, äitihenkilö, herää ensin. Äitihenkilö siistiytyy kylpyhuoneessa ja hakee tämän jälkeen herra Aamoksen syliinsä. Herra Aamos ilmoittaa elein, että on janoinen sekä hellyydenkipeä, ja viettää tovin äitihenkilön rinnalla. Kun herra Aamos on tyytyväinen, äitihenkilö ja herra Aamos siirtyvät alakerran toimistoon.

Äitihenkilö huomaa, että herra Aamos tuoksuu hyvin vahvasti kakalle. Herra Aamos siistitään ja äitihenkilö siirtyy valmistamaan aamupalaa sekä keittämään kahvia.

Sillä aikaa perheen osa-aikainen työntekijä, isähenkilö, valmistautuu lähtemään kokoaikaiseen työhönsä toisen pomon palvelukseen. Ennen poistumista toimistolta on hyvin tärkeää, että herra Aamos tarkistaa isähenkilön työjalkineet sekä hyvästelee hänet iloisin vilkutuksin.

Perheyrityksen pomo, herra Aamos

Kun isähenkilö on saatettu matkaan, on herra Aamoksen aika nauttia aamupuuro. Äitihenkillö avustaa häntä. Kun herra Aamos on ravittu, putsattu ja puettu työvaatteisiin, siirtyy hän lattialle tarkistamaan lelutilanteen. Äitihenkilön on nyt aika nauttia aamupalansa.

Lelutilanne on kiinnostava myös tänään. Äitihenkilö saa nauttia aamupalansa rauhassa.

Pomo ei tykkää, että hänen alamaisensa komentelevat häntä, mutta äitihenkilön suosituksesta herra Aamos vetäytyy rattaisiinsa päivälevolle. Äitihenkilön tehtävä on herra Aamoksen levon aikana siivota toimisto ja sen jälkeen viettää kahvihetki sohvalla sekä ehostautua, sillä tänään herra Aamos ja äitihenkilö hoitavat asioita. Äitihenkilöllä on hammaslääkäri.

Hammaslääkäriin on pyydetty mukaan myös toisen perheyrityksen pomo, herra V. Herra V:n äitihenkilö tuuraa herra Aamoksen äitihenkilöä hammaslääkärin ajan. Herra V sekä Herra Aamos olivat tyytyväisiä palveluun.

Seuraavaksi äitihenkilöt vievät pomot lounaalle. Molemmille pomoille löytyy istuin. Pomot ruokitaan tyytyväisiksi ja tämän jälkeen äitihenkilöt hakevat vuorotellen lounasta.

Lounaan jälkeen äitihenkilöt vievät pomot kirpputorille. Pomot ilmoittavat melko nopeasti, ettei kirpputori kiinnosta heitä, saatika mahdollista neuvottelujen pitämistä, sillä niitä on hyvin vaikea hoitaa paikallaan istuen. Äitihenkilöiden tulisi keksiä heille mieluisampi paikka kokousta varten. Äitihenkilöt kärräävät pomot pois kirpputorilta. Onneksi pomoille löytyy mieluinen kokouspaikka neuvotteluita varten.

Välillä meno kokouksissa on hieman hurjaa.

Kun äitihenkilö ja herra Aamos ovat palanneet asioilta omalle toimistolleen, äitihenkilö ehdottaa taas pomolle päivälepoa. Pomo on eri mieltä, mutta huomaa lopulta, että ehdotus oli oikein hyvä. Äitihenkilö viettää taas aikaa sohvalla.

Päivälevon jälkeen herra Aamos tutki uutta, kirpputorilta ostettus leluaan.

Osa-aikainen työntekijä, isähenkilö, palaa toimistolle. Tänään apuna vieraili myös mummohenkilö.

Illallisen jälkeen, isähenkilö ja äitihenkilö vievät herra Aamoksen ulos. Työntekijät ulkoilevat pomonsa kanssa noin tunnin. Ulkoilun tarkoitus on pitää työntekijät kunnossa, ettei yrityksen rahoja tarvitse käyttää uusiin, isompiin, vaatteisiin. Ulkoilun aikana työntekijöiden tehtävä on myös mm. nimetä herra Aamoksen osoittamat asiat.

Kun työntekijät saapuvat takaisin toimistolle on aika taas pestä ja ruokkia herra Aamos. Ruokailun jälkeen herra Aamos siirtyy äitihenkilön kanssa yläkerran toimistoon. Äitihenkilö tainnuttaa hänet taas kerran rinnoillaa ja herra Aamos siirretään nukkumaan omaan sänkyynsä. Äitihenkilö ja isähenkilö saavat nyt levätä muutaman tunnin ennen kuin he siirtyvät omaan huoneeseensa. Usein he katsovat tvtä ja ruokailevat. Äitihenkilö saattaa myös hoitaa asioita muiden yrityksen äitihenkilöiden kanssa käyttäeen apunaan Whatsapp-sovellusta.

Äitihenkilö yrittää mennä aikaisin nukkumaan, sillä on mahdollista, että herra Aamos tarvitsee myös yöllä hänen palveluksiaan.

Äitihenkilö kuittaa.

Moikka! Mä oon Aamos!

Äiti on lukenut hirveesti netistä muiden vauvojen kirjeitä, joten se halus, että mäkin kerron teille vähän juttuja:

Moikka!

Mä oon Aamos, Aamos Oskari. Oon ihan kohta jo yks vee vanha! Äiti ei yhtään tykkää, että kasvan, mut musta kasvaminen on hirveen kivaa! Mä asun mun äitin ja isin kanssa Vantaalla. Mulla on myös karvainen isoveli Börje ja karvainen isosisko Lyyli. Ne on kissoja ja en ymmärrä, miksi mun äiti, on niille myös äiti tai mami? Lyyli huutaa aina kauheesti ja tykkään matkia sitä kiljumalla. Usein se kyllä lopettaa sen hauskan äänen, kun mä huudan. Aika tylsää.

Mua kutsutaan myös Jörsseliksi, Ukko Ukuliksi ja Aamos Vaamokseksi. Äiti on keksinyt noi nimet. Se aina laulaa ja loruilee mulle. Isä ja äiti on alkanut myös sanoa mua Aamoksi. En ymmärrä miksi se yks ässä pitää jättää pois? 

Nojoo. Mun äiti ja isi on tosi erilaisia ihmisiä. Äiti on aika rento äiti. Nykyisin. Kun mä asuin vielä massussa, se huolehti kokoajan. En ymmärrä miksi, koska mä vedin siellä salsaa 24/7. Nykyisin se on onneksi tosi rento. Äidissä parasta on tissit. En varmaan ikinä lopeta tykkäämästä niistä! Tiedän, ettei äiti pysty viemään niitä multa. 

Isi on tosi rauhallinen ja hiljainen, äiti puhuu ihan sikana. Isi kyllä huolestuu tosi helposti jos mä oon vaikka kipeä, sit äidin pitää aina selittää sille, ettei mulla ole hätää. Musta on aina tosi kivaa aamuisin tutkia isin työkenkiä ja sen jälkeen vilkuttaa sille! Silti vielä kivempaa on kun isi tulee töistä kotiin. Konttaan aina sitä vastaan. Aina kun äiti käy jumpassa, meillä on ihan poikien ilta. Sillon äiti kirjottaa aina lapulle, mitä mulle syötetään ja miten mua rasvataan, vaikka isä ihan varmasti osais tehdä ne ihan muistista.

Ainakin mun isi ja äiti molemmat rakastaa mua paljon. Se niillä on ainakin yhteistä.

Niijoo, ne tykkää kyllä molemmat musasta. Ne osaa molemmat laulaa ja rummutella. Isä soittaa mun kanssa myös kitaraa. Me katotaankin aika paljon musa-ohjelmia tv:stä ja luetaan laulukirjoja. Alan heti jorata kun kuulen musaa. Välillä mä hakkaan ite lelulla vaikka pöytään ja tanssin samalla. Mun liikkeet on niin hienoja, että äiti ja isi nauraa aina kamalasti kun jorailen!

Mulla on myös kivoja ystäviä. Eniten nään Valtteria ja Verneriä, ne on kaksoset, ja Venniä. Yleensä meidän äidit aina syö kauheesti kun nähdään. Lisäksi nään aina yhtä Allu poikaa, senkin kanssa on tosi kivaa. Sen isi ja äiti menee syksyllä naimisiin! Äiti kuulemma JOUTUI sen takia tilaamaan kauheasti mekkoja. Kuulemma kun tulee juhlat, PITÄÄ ostaa mekkoja. Mä ja Allu ei kyl päästä niihin juhliin, mut onneks me nähdään taas ensi viikolla! Lisäksi mulla on yksi tyttökaveri. Se asuu ihan mun naapurissa. Se on tosi söpö. Äiti ja sen äiti puhuu keskenään aina ihan outoja, jotain englantia? Sen tytön perhe on Kiinasta. Se on jossain tosi kaukana.

Millanen mä sitten oon? Mä oon tosi iloinen. Edes synnytyssairaalassa en viitsinyt itkeskellä ilman syytä. Tai sitten äiti vaan tunsi mut heti niin hyvin, että keksi aina mun itkuun syyn? Nyt, koska mä oon kohta yks vee, välillä vähän kiukuttelen ilman syytä. Äiti tosin silti tietää, että mä vaan huvikseen kiukuttelen ja ei yhtään reagoi!!?? Sitten mä yleensä luovutan. En mä kyllä jaksa kiukutelle kovin usein. Jos isä kiukuttelis, se sais kyllä heti satikutia! Äiti kitisee välillä, mut isä ei lähde siihen mukaan, koska isi ei tykkää tapella.

Mä, äiti ja isi tykätään kaikki syömisestä ja herkuista! Mä tykkään maistella kaikkea. Mitään oikeita herkkuja en saa kovin usein, se on tylsää, koska tiiän, että viikonloppuiltaisin, kun mä nukun, äiti ja isi herkuttelee! Haluisin maistella kaikkea vielä enemmän, mutta mulla on vähän allergioita. Mulla on kohta taas lääkäri. Toivottavasti saisin sitten luvan maistaa uusia juttuja! Mä oon aina lääkäreille tosi kiva ja flirttaileva, mut silti multa usein kielletään joitain ruokia.

Tämmönen poju mä oon! Kun äiti kirjoittaa mun tarinaa tänne internettiin, mä oon jo nukkunut tunnin. Viime yönä nukuin ekaa kertaa melkein 7 tuntia putkeen! Oon alkanut tykätä nukkumisesta ja tissistä yhtä paljon, joten ehkä mä keskityn jatkossa hengaamaan niillä tisseillä vaan päivisin. 

Moikka!

ps. Noissa kuvissa mä syön elämäni ekaa jädeä. Se oli joku sokeriton jäätelö. En ollut ihan varma oliko se musta niin hyvää, mutta mä nyt söin sen kuitenkin.

Aamos 11kk

Ihan ensiksi, kommenteista tulee minulle jatkossa ilmoitus. Niitä oli tullut muutama, mutta blogin asetukset olivat niin oudosti, etten niitä ole huomannut. (asetusten syy, heh!) Pahoittelut!

Meidän pikkuinen on ihan kohta jo vuoden ikäinen! Huisia! Mitä Aamos Vaamokselle siis kuuluu?

Yöt ovat parantuneet hurjasti. Juhannuksen jälkeen tuli hieman takapakkia, mutta vaikka poju oli juuri mummolassa kaksi yötä, ja olin jo valmistautunut öisen tissitakiaisen paluuseen, Aamospa päättikin yllättää ja parina yönä hän on herännyt vain kerran klo 19-6.30 välillä. Aikamoista! Minun ja mieheni viikonloppuloma Kuusamossa ei siis mennyt ainakaan nukkumisen osalta hukkaan, vaan hyviä öitä sai jatkaan myös täällä kotona. :)

Ruoka maistuu yhä. Tosin poju söisi yhä mielellään kaiken soseutettuna. Olen yrittänyt tarjota samaa ruokaa mitä itse syön, mutta huonolla menestyksellä. En muuten edes vaivaisi päätäni asialla, mutta päiväkoti alkaa jo 21.8. Onneksi poju ei ihan heti varmasti näänny nälkään. :) Toki sormiruokakin menee. Maissi, Talk-murot, leipä ja viinirypäleet ovat suurta herkkua! (Mies tosin saa pojun syömään lähes mitä vain.. )

Maitokin maistuu yhä oikeastaan vain rinnasta. Heh. Pidän yhä sormet ristissä, että Aamos lopettaa itse tissillä hengailun. Melkein kahdeksan hammasta alkaa myös välillä kaihertaa maitohanoja.

"Tää, tää, tää". Kaikkea pitää nykyisin osoitella.

"Spagettia ja jauhelihaa"

Kahdeksan hammasta tosiaan! Hampaat ovat oikeastaan vaivanneet todella vähän. (koputtaa puuta) Miten pojun leveä hymy voikin olla niin suloinen? Helmihampaat ovat ihan älyttömän söpöt! Onneksi meillä yhä hymyillään tosi paljon.

"Mjaa..en syö"

Kiukuttelu on löytänyt myös tiensä tähän taloon! Pari kertaa ollaan päiväunien jälkeen saatu kokea lähes tunnin huutokonsertti. Ei auta syli eikä edes rinta. Hellyyttävin ele ikinä on se, kun Aamos kiukun jälkeen konttaa syliini ja nyyhkii. Ihan kuin hän pyytäisi jo anteeksi. Lopuksi halataan kauan ja sitten jatkuu taas leikit. :)

Meillä ei vielä kävellä kuin tukea vasten, mutta poju nousee jo hienosti itse kyykystä seisomaan. Aamos osaa polkea toista jalkaa, mutta varsinaisia askelia herra ei ole vielä onnistunut ottamaan, vaikka minä ja mieheni kumpikin kamerat kädessä hihkumme kimeällä lässytysäänellä "tule tule tuleeee" "hyvä hyvä hyväää". 

Tänään kävimme Korkeasaaressa. Aamosta kiinnosti lähinnä kasvit ja Kanadan hanhet. Tiikeriä ja marsuja hän jaksoi hieman osoitella. Myös evästauko oli mieluinen. :D Ilmeisesti ihmeteltävää silti oli, sillä poju nukahti jo 18.20.

Nyt taidan tehdä itselleni smoothien, siirtyä sohvalla, heitän aivot narikkaan ja avaan Netflixin. Suosittelen jokaiselle mammalle moista lepohetkeä, jos se vain on mahdollista!