Jäin pois töistä jo raskausviikolla 33. Onneksi rakas pikkusiskoni oli lomalla ja piti minulle seuraa. Ilman siskoa olisin varmaan kuollut ahdistukseen. :D Kiitos rakas sisko! Tosin siskon syytä on myös yhä lanteilla heiluvat 4 extra kiloa. Taisimme joka viikko käydä ainakin kerran Pizzeria Limonessa syömässä! Eh.. Juhannuksenkin vietimme kotona. Olen muuten viettänyt lähes joka juhannuksen mökillä. Kun vaarimme kuoli, kenen mökki siis oli, emme juhlineet mökillä juhannusta. Viime kesänä oli siis vasta toinen mökitön juhannus.
Nyt olimme siis taas mökillä. Vastustin ajatusta, mutta lähdin silti. Muuten reissu meni hyvin, mutta Aamos ei osannut nukkua vieraassa paikassa. Tietysti myös valvovat juhlijat häiritsivät unta. Olen jo tottunut hyviin, lähes kokonaisiin öihin ja tottakai heräily tuntui nyt rankalta. (Miehen syy, taas! Mitä olisikaan juhannus ilman, edes yhtä parisuhderiitaa? ;) )
Lenkkimaisemia Pertunmaalta
Olihan se erilaista juhannuksen viettoa. Toisaalta oli aika hauskaa mennä klo 22 nukkumaan Aamoksen kanssa, kuunnella alakerrasta kuuluvaan puheensorinaa ja nuuhkutella tissillä viihtyvää pikkumiestä. Herätä aamulla kello 5.05, syödä aamupalaa kun muut vielä nukkuivat ja lähteä vaunulenkille kello 8. Onneksi vieraat osasivat ottaa vauvan huomioon. :) Silti, "rentouttavan" mökkiviikonlopun jälkeen olin älyttömän väsynyt. Pakkaaminen, purkaminen ja autossa istuminen (etenkin kun lapsi huutaa, kissanpissa haisee ja kissa huutaa) vievät ihan älyttömästi voimia, kun pitää ottaa kaikessa pikku mies huomioon. Mökkireissuakin pitää oikeasti suunnitella. Edes sinne ei enää lähdetä ihan ex tempore.
Voin kertoa, että kun pysähdyin ottamaan tämän kuvan, ruokin varmaan miljoona hyttystä.
Tälle kesälle minulla ei oikein ole suunnitelmia. Aamos ei vielä hirveästi välitä tapahtumista yms. Olisi kuitenkin kiva tehdä edes päivämatka Tallinnaan tai käydä Korkeasaaressa ja Suomenlinnassa. Ensi viikonloppuna Aamos on kaksi yötä yökylässä mummilla. Minä ja mieheni suuntaamme parhaan ystäväni häihin Kuusamoon! Odotan kahta hotelliyötä, mutta ajatus siitä, että olen erossa Aamoksesta niin kauan, hirvittää. Yksi yö vielä menee, mutta kaksi. Huh.
Iloinen kaukalomatkustaja. :D
"Oih, Youtube!" Gazoo päälle ja jo loppuu itku! Miten ennen nykyteknologiaa pärjättiin? Annettiin avainnippu kouraan? T: Vuoden äiti
6.8 vietetään pojun syntymäpäiväjuhlat! Sitäkin odotan innolla!
Aamoksen päiväkoti alkaa 21.8 ja loppukesän on ehkä syytä olla melko rauhallinen. Palaan itse töihin vasta 4.9 ja onkin outoa olla elokuun viimeiset päivät miehen kanssa ihan kaksin! Miksi sekin tuntuu jotenkin "väärältä"? Laittaa lapsi päiväkotiin ja lähteä itse lomailemaan päiväksi? Tekee meille varmasti hyvää! :)
Niin ne kesät muuttuvat! Toivotaan kaunista säätä koko kesälle! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti