Mitä kropalleni kuuluu nyt?

Noin kuukausi sitten kirjoitin ulkonäöstäni raskauden jälkeen. Raskauden jälkeen olen ollut itselleni tosi armollinen. Olen jo ennen raskautta ollut ihan sinut ulkonäköni kanssa. Toki välillä haluaisin olla "timmimpi", mutta tiedostan, että se vaatisi enemmän treeniä ja vähemmän herkkuja. Moinen elämä ei ole minun juttuni, joten olen hyväksynyt kroppani sellaisena kuin se on.

Pari viikkoa sitten tunsin pitkästä aikaa hieman itseinhoa. Tunne tuntui oudolta. Vaakakin näytti kaksi kiloa enemmän. Lähes ahdistuin. En ole tuntenut tarvetta kamalasti laihduttaa, mutta en tietenkään halua myöskään, että paino nousisi. Viime lauantaina oli ystäväni polttarit ja morsiussaunassa tunsin oloni hieman epämukavaksi. Ihmettelin tätä tunnetta.

Keskiviikkona hain postin ja mainosten mukana oli näytepakkaus Vuokkosilta. Laitoin paketin muiden mainosten kanssa roskikseen. Eihän minulla vielä ole Vuokkosille tarvetta, Aamoshan on rinnalla vielä kahdeksan kertaa vuorokaudessa. Vai olisiko sittenkin? Perhanan Vuokkoset! Torstai aamuna oli taas Japanin lippu alushousuissa. Voi ärsytys! 18 kuukautta ilman kuukautisia ja nyt ne ovat palanneet! :D

Noh, jotain positiivista; oloni keveni heti ja peilikuva miellytti taas silmää, myös inhottavat kaksi extra kiloa olivat poissa! Ei auta, kroppa alkaa palautua ja hormonitoiminta palautuu. Hyvä asiahan se (kai?) on. :)

Olen kuitenkin saanut rakennettua itselleni oikein mukavan liikunta-aikataulun. Tavoitteeni on liikkua joka päivä ainakin 30minuuttia. Aamoksen kanssa on toki helppo heittää vaunulenkki, mutta ihan yksin liikkumisen tueksi käyn kuntosalilla ja treenaan kotona. Olen myös löytänyt kukkarolle sopivat paikat treenata. Mammalomalla kun ei varsinaisesti rahassa kieriskellä. Fitness24seven maksaa 19,90e/kk ja on mielestäni todella edullinen kuntosali. Lisäksi käyn kerran viikossa ulkona jumpassa Aamoksen kanssa, treeni maksaa vitosen kerta. Uusimpana juttuna on Treenaakotona.com mikä kustantaa 9,90e/kk. Ennen hain jumppia Youtubesta, mutta niiden etsiminen on ärsyttävää.

Viimeisen viikon aikana olen treenannut näin:

Sunnuntai, 30min reipas vaunulenkki, syvävenyttely 30min
Maanantai, 60min reipas vaunulenkki
Tiistai, BodyBoost tunti 60min, Vaunulenkki 60min, Dynaaminen liikkuvuusharjoitus 30min
Keskiviikko, 40min reipas vaunulenkki, Core-treeni 30min
Torstai, 30min hölkkä vaunujen kanssa, 30min syvävenyttely
Perjantai, lepopäivä
Launtai, 45min reipas vaunulenkki, HIIT-treeni 30min
Sunnuntai, eli huominen, joko lepopäivä tai Cxworkx 30min.

Melko hyvä treenimäärä! Parasta on se, että lähes kaiken ehdin tekemään kun Aamos on jo yöunilla! Tavoitteeni on urheilla nyt niin, että kun syksyllä palaan töihin ehdin urheilla yhtä paljon ja niin, ettei se vie aikaa Aamokselta. Olen myös iloinen, että olen jaksanut venytellä, se on todella tärkeää!

Näin 10 kuukautta synnytyksestä, kroppani voi siis loistavasti, vaikka väsymys välillä painaa!

Näin meillä synnytettiin!

Olen juuri aloittanut katsomaan Hakekaa kätilö!-sarjan tuotantokautta numero viisi. Sarja on ihana! Pakko tosin myöntää, että nyt kun itse olen äiti, katsominen tuntuu välillä todella pahalta. Jos sarjassa syntyville lapsille käy jotain ikävää, nousee minulla heti pala kurkkuun ja rintaa kiristää. Välillä olen joutunut pitämään päivän tauon. :D

Sarjaa katsoessa on kuitenkin tullut usein mieleen oma synnytys. Onneksi elämme vuotta 2017 Suomessa, emme vuotta 1961 Englannissa.

Tuleva teksti voi olla hieman älllöä, kukin lukee omalla vastuullaan.

28.7.2016 oli tilanne raskausviikko 41+4 ja unettomuuden/ahdistuksen takia pääsin Jorviin kontrolliin. Toivoin, että synnytys olisi käynnistetty, sillä olin aivan puhki. Lääkäri tutki ja ultrasi. Lapsivesi näytti vähäiseltä ja se olisi riittänyt syyksi käynnistykseen. Painoarvio vauvelille oli max 3500g. Lääkäri kuitenkin sanoi, että olen jo muutaman sentin auki ja kertoi avittavansa synnytysta irroittamalla hieman kalvoja. Sovittiin, että lähden kotiin ja tulisin aamulla takaisin käynnistykseen.

Illalla supistuksia tulikin välillä, noin 20 minuutin välein. Ne eivät olleet kipeitä, mutta olin todella väsynyt ja hermostunut ja soitin Jorviin. Siellä oltiin sitä mieltä, että ennen tositoimia olisi hyvä nukkua ja niimpä meninkin yöksi Jorviin. Sain kipupiikin persuksiini ja Opamoxia nassuun. Yö meni ihan hyvin, vaikka välillä supisti.

29.7.2016 heräsin ihan pirteänä. En muista monelta mieheni tuli katsomaan minua, mutta lähdimme heti kävelemään ympäri sairaalan pihaa. Tasaisin väliajoin tuli sellaisia supistuksia, että piti pysähtyä ja ottaa jostain tukea. Mieskin totesi lopulta, ettei hän jaksa kävellä enää rappusia yhtään askelta. :D Lääkärit ehdottivat, että odoteltaisiin vielä seuraavan yö, jos silloinkaan ei tapahdu, sitten käynnistetään synnytys. Olin kolme senttiä auki, näin muistelen.

Sain yöksi taas saman satsin lääkkeitä ja muistaakseni kävin pyytämässä lisää kipulääkettä puolenyön aikoihin.

30.7.2016. Heräsin muistaakseni kello 4 ja supistuksia tuli melko tiheästi. Muistan, että kävin kysymässä pitääkö käytävällä olevaan suihkuun varata aika ja, että onko siellä oloon varattu tietty aika per potilas. :D Ei kuulemma ollut. Tuntui, että suihkuttelin vain hetken, mutta taisin olla suihkussa monta tuntia. Kuuden aikoihin minun oli pakko lopettaa, sillä oloni tuli höyryssä todella huonoksi. Soitin muistaakseni kelloa ja hoitaja tuli hakemaan minua. Hän myös kertoi, että olisi aika siirtyä synnytyssaliin. Kello oli 7.35.

Tuntuu, ettei mennyt kuin hetki ja mieheni oli paikalla.

Synnytyssali oli tosi mukava ja viileä. Aluksi istuin jumppapallolla, mutta meinasin pyörtyä ja niinpä siirryin sänkyyyn. Käytin myös Tens-laitetta, mutta lopulta siitä loppui jo asteikko kesken. :D Toivoin suolihuuhtelua ja sainkin. Oli jotenkin puhtaampi olo vessassa käynnin jälkeen. :D Olin yhä vain kolme senttiä auki ja lääkäri ohjeisti puhkaisemaan kalvot. Kello oli 11. Harjoittelin myös ilokaasun käyttöä. Tässä vaiheessa synnytys muuttui myös aika sotkuiseksi. Kätilöt totesivat, että huoli lapsiveden vähyydestä oli hyvin turha. Kävelin ympäri synnytyssalia ja jätin perääni melko mielenkiintoisia läikkiä. :D

En oikeastaan muista mitä tapahtui, mutta seuraava muistikuva on se, että makaan sängyllä ja yritän imeä ilokaasua. Anteeksi seuraava, mutta sattui ihan v*tusti! Oikeastaan kipu oli samanlaista, mutta supistusten välissä ei ollut lainkaan aikaa hengähtää. Kipu lähti alaselästä ja lopuksi vihlaisi alavatsaa. Oikeasti ajattelin, että nyt ollaan jo lähellä loppua ja, että vedän homman loppuun vain ilokaasulla. Kätilökin taisi ajatella niin, mutta kun hän tutki kohdunsuun tilanteen, jouduin kuulemaan, että olen yhä auki vain 3cm. Silloin ärsytti kyllä aivan tajuttomasti! Mietimme mitä tehdään ja lääkäri kertoi jo sektion vaihtoehdoksi. Kello oli 14. Pukerrusta oli siis takana jo noin kymmenen tuntia.

Lopulta lääkäri ja kätilöt päätyivät spinaalipuudutukseen. Voi vitsit sitä fiilistä kun meni 15 minuuttia ja kipu oli poissa! Tunsin vain hieman painetta. Klo 16.30 olin jo 6 senttiä auki! Oli mahtavaa kuulla se! Aajttelin, että no tällä pärjään loppuun.

No en pärjännyt,

Kipu alkoi palata ja sain epiduraalipuudutuksen. Klo 19 sain yhden annoksen lisää, klo 21 vielä annoksen lisää... Olin ollut kivuton jo klo 16 asti, mutta homma vaan junnasi. Lopulta klo 23 kätilö ilmoitti, että vihdoin oli tilanne harjoitella ponnistamista! Mahtavaa! Puudutuskin toimi yhä! Kokeilin ponnistaa seisoen ja jakkaralla. Sain kyllä hyvin hommaan tuntumaa, mutta alaselkään sattui aina aivan tajuttomasti! Kipu oli samanlaista kuin minulla aina, kun selkä kipeytyy. Tuntui, että häntäluu katkeaa. :D

Lopulta päädyin ponnistamaan siinä asennossa, missä aina elokuvissakin ponnistetaan. Tämä asento lienee tavallisin. Ponnistusvaihe kesti papereiden mukaan 45min, mutta ei kyllä tuntunut siltä. Mielestäni se ei myöskään ollut lainkaan kamalaa, vaikka toki kiristi paikkoja.

Lopulta kun pojun pää oli pukerrettu ulos, loppu kroppa sulahtikin kauniisti pöydälle. Vaikka esille oli nostettu vaikka minkälaista leikkausvälinettä, poju kun syntyi käsi poskella, ei välilihaa tarvinnut leikata. Kello oli 1.20 ja päivä 31.7.2016.

Siinä se nyt pällisteli maailmaa, meidän pieni poika, 3950g, minun sylissäni. Ulran painoarvio ei siis mennyt "ihan" nappiin. Aamos näytti juuri siltä, kuin olin ajatellut, eli isältään. :) Tissille poju löysi heti ja tiesi mitä varten moiset napit ovat. En kokenut rakastumista ensisilmäyksellä, en edes itkenyt. :D Minun kohdallani rakkaus kehittyi päivä päivältä. Aamoksen hoitaminen tosin tuntui heti aivan luonnolliselta ja tottakai olin onnellinen.

Synnytyksen jälkeen haaveilin, että pääsen pian suihkuun, mutta eihän se sitten onnistunutkaan. Kun istukka yms oli syntynyt, kuului lorahdun ja toinen. Oikeastaan ääntä olisi voinut sanoa pulputukseksi. Muistan vain, että olo hieman heikkeni ja saliin tuli useampi ihminen tsekkaamaan tilannetta. Sattui paljon kun mahaa painettiin ja lorahduksia kuului useampi.

Niimpä minä lähdin leikkaussaliin paikattavaksi ja mieheni jäi pikkuisen tulokkaan kanssa odottelemaan minua. Onneksi paikat saatiin kuntoon. Ilmeisesti Aamos oli syntyessään napunnut hieman mukaan sisuskalujani. Poikieni luokse tosin pääsin vasta klo 6. Mieheni lähti kotiin nukkumaan ja minä jäin hoitamaan Aamosta, todella univajeisena. Vertakin olin menettänyt noin kaksi litraa joten olo ei ollut yhtään hyvä.

Sairaalassa olo oli kamalaa, mutta kotona arki lähti pyörimään todella mukavasti.

Näin meidän rakas syntyi. Synnyttäminen ei ollut mielestäni mitenkään kamalaa ja voisin synnyttää mielelläni myös uudestaan. Raskausaikaa en tosin halua enää kokea, joten minun osaltani taitaa olla niin, että meille riittää yksi ihana pörinäpöksy. :)

Juuri nyt!

Juuri nyt on parasta:

Valoisat aamut. Vaikka yö olisi ollut huono, olen heti paljon pirteämpi kun heti aamusta on valoisaa. On ihanaa kun näen kantaa Aamoksen alakertaan ilman, että joudun ensin valaista reitin. Toivottavasti saamme pian myös lämpimämmät säät! Toisaalta taas valoisuus tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi vihdoin hankkia pojun huoneeseen pimennysverho. Nykyinen viritelmäni on toki tyylikäs: Hakaneuloilla verhoon kiinnitetty nukkaantunut viltti. :D

Kirpputorit. Ihan mahtavaa, että voi ostaa säkillisen vaatteita pojulle ja summa kassalla on harvoin yli kymmenen euroa! Tänään löysin hienon välikausihaalarin vitosella ja ihanan lippahatun eurolla! Viime viikolla löysin kurahousut kahdella eurolla! Aamos myös viihtyy rattaissa yleensä koko kierroksen ajan.

Kotipäivät. Tovi sitten pitkästyin kotona, mutta nyt tämä asia on muuttunut. Syy on varmaan se, että nykyisin Aamos nukkuu kahdet päiväunet ja molemmat kestävät yleensä kaksi tuntia, välillä jopa enemmän! Aamun unilla nukun yleensä myös itse, mutta iltapäivällä juon kahvia ja katson hömppää! Käymme myös aina vaunulenkillä, puistossa keinumassa ja rymyämme hiekkalaatikolla.

Las chicas del cable. Paras sarja just nyt! Netflixistä löytyy!

Aamos. Juuri nyt rakastan häntä enemmän kuin eilen. Huomenna taas enemmän kuin tänään. Miten se on edes mahdollista? Pakahdun onnesta aina kun katson pientä poikaani!

Äi-ti ti. Äitiä hoetaan paljon. Ihan huvikseen, mutta myös niin, että se on selvästi tarkoitettu minulle. Etenkin herätessä ja kun tulee itku tai hätä. Myös Ei! on vahvasti mukana arjessa. ( Kyllä, jo nyt. Apua.) Yleensä silloin kun pojun pitäisi nukahtaa, mutta hän ei millään malttaisi. Myös Isi-sana on jo osoitettu selvästi isille. :)

Nukkuminen. Tuntuu, että pikkuhiljaa meilläkin yöt paranevat. Aamos on kai aina nukkunut vauvaksi ihan hyvin, mutta nyt ei 19-6.30 välillä enää herätä tissille kuin max. kolme kertaa. Ystäväni sanoikin, että kun lapsi nukkuu päivällä hyvin, usein myös yöt paranevat. Aamoksen kohdalla tämä taitaa pitää paikkansa. Pidetään peukkuja!

Juuri nyt masentaa:

Töihin paluu. Rakastan työkavereitani ja töissä on aina oikeasti kivaa. Välillä tietty v*tuttaa, mutta yleensä aina on kivaa. Palaan töihin 1.9. Aamos aloittaa päivähoidossa 21.8. Tuntuu todella pahalta. Tahtoisin niin olla kotona pienen poikani kanssa. Raha-asiat estävät tämän ja sen takia harmittaa vielä enemmän! Miksi en ole säästänyt enempää? Oi miksi? :( Uskon, että Aamos kyllä viihtyy päiväkodissa, mutta arki-illoista tulee liian lyhyitä. Yhteistä aikaa jää vain muutama hassu tunti.

Kipeä naama. Ilmeisesti kroppa on nyt kovassa stressitilassa. Yritän rentoutua, mutta tuntuu, että viipotan ja häsellän ihan kokoajan! (Hammaslääkärissä ja korvalääkärissä on käyty. ) Yritän tehdä leukajumppaa joka ilta ja varata pian ajan hierontaan.

Onneksi masentavia asioita on vain muutama. Juuri nyt elämä on aika pirun kivaa! :)

Meidän päivä

Herään, sillä viereisestä huoneesta kuuluu vaativa "ä-titii, ä-titii!". Katsahdan kelloa, 6.30. Kappas, viime yönä Aamos söi vain kahdesti! Jippii! 19.30-6.30 oli pojun yö. Menin myös itse nukkumaan jo klo 21, joten herään pirteänä. Taisimme kyllä toisen syötön yhteydessä valvoa noin 30 minuuttia, sillä ärsyttävä yskä hieman valvotti pojua.

Käyn pussaamassa pojua ja laitan hänen huoneeseensa valot. Käyn itse vessassa, pesen kasvoni, harjaan hiukset ja puen vaatteet päälle. Täytän pyykkikoneen ja laitan sen päälle. Laulelen samalla Aamokselle. Poju tosin taitaa tyytyväisenä seisoskelle sängyssään. Käyn nostamassa Aamoksen syliini, nappaan puhtaan vaipan mukaani hoitopöydältä, ja kannan pojun alakertaan.

Vaihdan Aamokselle puhtaan vaipan ja vaihdan yökkärin toiseen haalariin. Poju raapii helposti öisin ihoaa, joten pyjamaan on ommeltu sukat tumpuiksi. :D Aamos jää lattialle leikkimään ja itse suuntaan keittiöön. Mies on keittänyt kahvin valmiiksi, joten valmistan itselleni ja pojulle aamupalaa.

Samaa joka aamu. Puuroa ja jäisiä marjoja, C-vitamiinijuoma ja kahvia soijamaidolla. Vadelmat pitäisi kai keittää? En jaksa. Poitsu saa puuroa hedelmäsoseelle. Mietin, että onpa kivaa kun on kukkia pöydässä. Meillä on harvoin kukkia, sillä karvahanurit tuhoavat ne yleensä heti.

Aamos syö nopeasti ja nostan hänet takaisin lattialle leikkimään. Juon itse kahvia ja selailen puhelinta. Hehkutan whatsapp-ryhmään hyvästä yöstä. Tyttöjen kanssa sovimme, että huomenna jumpan jälkeen syömme uunilohta. Nam! Tyhjennän ja täytän tiskikoneen ja istun takaisin puhelimen ja kahvikupin seuraan.

Parinkymmenen minuutin kuluttua Aamos tulee kädet ojossa tuolini alle. "ä-titii!" Selvä, pitää siirtyä myös itse lattialle seuraksi. :) Jätän puhelimen sivuun.

Ulkona on aika kurja sää, joten leikimme sisällä. Katsomme lauluvideoita, halimme ja ihmettelemme kisuja. 8.30 Aamosta alkaa unettaa. Pakkaan pojan rattaisiin ja lämmitän hieman unimaitoa. Maito tosin ei pullosta nyt maistu. Onneksi Aamos nukahtaa lähes heti. Kerään lelut lattialta, siivoan aamupala-astiat koneeseen ja pyyhin syöttötuolin. Kävelen yläkertaan ja levitän pyykit. Laitan toisen koneellisen pyörimään. Petaan sängyn. Pesen hampaat.

Mietin, menenkö makoilemaan sohvalle vai omaan sänkyyni. Päätän mennä sänkyyn vaikka petasin sen juuri. En ole kamalan väsynyt, mutta olen luvannut itselleni ottaa kotipäivinä aina päiväunet. Kello näyttää 9.06 ja laitan silmät kiinni.

"tätätätäää!" kuuluu alakerrasta. Katson kelloa, 10.40. Petaan sängyn uudestaan ja kävelen alakertaan. Rattaissa odottaa hymyilevä, mutta nälkäinen vesseli! Äkkiä tissiä.

Aamos jää rinnan jälkeen leikkimään ja sulatan meille ruokaa. Itselleni sosekeittoa ja herralla kanaa ja juureksia.

Seuraavaksi taas leikitään. Aamos paijaa Börje kissan tassuja. Onko muuten söpömpää kuin kissan anturat? :) Nykyisin kisua saa jo paijata. Toinen kisuli tosin pysyy yhä kaukana.

Sää on yhä huono. Olin aamulla vähän laiska, mutta nyt pesen Aamoksen ihon vanulapuilla ja rasvaan hänet. Iho on onneksi pysynyt hyvänä, mutta tiedän, että jos rasvauksesta lipsuu, iho huononee. Muistan taas, että en ole hakenut vakuutusyhtiöltä korvausta viimeisimmästä rasvaostosta. Harjaan myös pojun hampaat. Tämäkin tärkeä asia unohtui aamulla! Vaihdan haalarin toiseen haalariin. :D

Äitini soittaa ja kertoo olevansa 9.6 lomalla. Päätämme, että teemme silloin yhdessä jotain kivaa.

Aamosta alkaa taas selvästi väsyttää. Pakkaan herran taas rattaisiin. Nyt maistuu unimaito, mutta herra ei tahtoisi nukahtaa. Huutoraivarit. En kuitenkaan ota pojua rattaista, tiedän, että hän on väsynyt. Siirrän rattaat sisälle. Harmi, ulkoilma tekisi pojulle hyvää. Hieman yli yksi poju nukahtaa.

Keitän itselleni kahvia. Käyn taas levittämässä pyykit. Nyt on pyykkikori tyhjä! Siivoan taas lelut lattialta ja istun sohvalle. Laitan Netflixin päälle, juon kahvia ja syön pähkinöitä. Lakkaan varpaankynnet.

Huomaan, että menossa on jo kolmas jakso. Onkohan  lapseni hengissä? Vihdoin klo 15.10 kuuluu taas "tätätää". Haen pojun syliin! Tarjoan rintaa, mutta ilmeisesti herra ei ole nälkäinen. Välipala jäi nyt välistä, mutta ei voi mitään.

Ulkona paistaa aurinko. Laitan kisut valjaisiin ja pihalle. Menemme myös Aamoksen kanssa kuistille leikkimään. On tosi kuuma ja avaan päivänvarjon.

Leikimme tovin ja menemme takaisin sisälle odottamaan isää. Iskä tuleekin pian kotio. Nyt maistuu taas tissi. Minä ja Aamos syömme. Syön taas sosekeittoa ja Aamos saa kasvissosetta. 

Olin suunnitellut meneväni illalla lenkille, mutta lähdemmekin kaikki yhdessä reippaalle kävelylle. Aamos hihkuu rattaissa. Miten hän voikin tykätä niin hirveästi istua rattaissa? Ihan pikkuisena hän viityi niissä vain jos nukkui. Pysähdymme matkalla puistoon keinumaan. Aamos on innoissaan!

Kello 18 aikoihin olemme takaisin kotona. Taas pestään ja rasvataan. Mies syöttää Aamokselle iltapuuron. Istun itse hetken puhelimen kanssa sohvalla. Käyn laittamassa Aamoksen huoneen valmiiksi. Pimennän ikkunan ja levitän "imetys-sängyn" lattialle.

Pojulla on vielä vähän nuhaa, joten nenusta pitää imeä räät pois. Aamos huutaa kuin syötävä. Voi raasua. Onneksi hammasharjan imeskely tuo lohtua. :D Otan hammasharjän pois. Aamos saa huutopotkut. Jaahas, taitaa olla unien aika.

Puen Aamokselle tumppu-pyjaman ja otan hänet rinnalle. Tovin päästä poju on umpiunessa. Siirrän hänet omaan sänkyynsä. Kello on 19.24.

Nyt kirjoittelen tätä blogia ja lakkaan kynnet. Mies näpräili puhelinta vieressä, ruokki kisut ja lähti juuri unille (klo 21.) Taidan itse vielä syödä vaikka banaanin ja juoda inkivääriteetä! Huomenna on pitkästä aikaa aamulla jumppa! Olin flunssassa pari viikkoa ja en ole päässyt lainkaan treenaamaan joten odotan huomista innolla!

Millaisia muiden päivät ovat pikkuisten kanssa? Toivottavasti yhtä kivoja kuin meillä! :)

Imetys

Vaikka olin koko raskausajan niin peloissani, ei minua pelottanut tuleva vauva-arki yhtään. En ollut kai pahemmin edes ajatellut asiaa. Tottakai tiesin, ettei esimerkiksi imetys välttämättä sujuisi, mutta silti en ollut ostanut valmiiksi lainkaan tuttipulloja saati korviketta.

Laitoksella Aamos hiffasi heti rinnan ja osasi imeä, mutta aika heikosti. Toisena päivänä lääkäri totesi, että pikkuisen kieli oli liian kireä ja kielijänne katkaistiin. Imeminen sujui heti paremmin. Maito ei kuitenkaan noussut, enkä kyllä osannut edes imettää. :D Emme saaneet perhehuonetta, eikä huoneessani ollut toista äitiä. Jostain syystä minulta meni täysin ohi, että voisin kutsua välillä apua. Esimerkiksi juuri siihen imetykseen. Muutaman kerran kyllä soitin kelloa ja pyysin korviketta.

Rehellisesti olen sitä mieltä, että jos kätilöt olisivat tajunneet minun olevan täysin hukassa imettämisen suhteen, minua ei olisi laskettu kotiin niin pian. Potilaskertomuksessa lukeekin "hoisi hyvin itsenäisesti vauvaa". Heh. Hyvä, että heille jäi moinen mielikuva. Aamoksen painokin laski yli 9% ja neuvolaan pitikin varata heti aika.

Kotona meijerit olivat yhä lakossa. Onneksi serkkuni neuvoi minua ja kiitos hänen osasin ostaa korviketta lähikaupasta. Vaippakakun kätköistä löytyi tuttupullo. :D Voin kyllä paljastaa, että kun onnistuneesti syötin vauvani pullosta ja hän on tyytyväinen, pääsi itku. Aamos kyllä roikkui rinnalla päivittäin, mutta mitään ei vain tapahtunut. En tosin, ihme kyllä, stressannut asiasta millään tavalla. Ajattelin vain, että on tärkeintä, että vauva on tyytyväinen ja paino nousee.

Kun Aamos oli viiden viikon ikäinen, me huonot vanhemmat, jätimme hänet hoitoon mummille ja suuntasimme yöksi Hotelli Torniin. Varasimme oikein sviitin! Kun olin ottanut yhden siiderin, meni tunti ja "puff"! Meijerituotanto käynnistyi ja olin ihan ihmeissäni. :D Onneksi olin ottanut mukaan sähköpumpun ja pumppasin sillä n. 60ml. Parin tunnin päästä koin saman tunteen uudestaan ja taas pumppasin 60ml. Voin kertoa, että se tuntui todella oudolta. Olinhan jo tottunut siihen, että meillä syödään korviketta.

Siitä se sitten lähti. Toki meillä syötiin yhä korviketta, mutta pikkuhiljaa huomasin, että esimerkiksi yöllä pojulle riitti välillä pelkästään rinta. Kun kiinteiät sapuskat tulivat kuvioihin, korvikkeen käyttö väheni entisestään.

Ilmeisesti koko raskausajan kestänyt panikointi ja unettomuus vaikuttivat siihen, ettei imetys aluksi sujunut. Kun toivuin raskaudesta ja rentouduin homma lähti toimimaan. Tämä oli selvästi merkki siitä, että olin todella uupunut, henkisesti ja fyysisesti.

Nyt kun Aamos on 9kk imetän viidesti päivällä ja lisäksi öisin. Pakko myöntää, että imetys on todella ihanaa! En ole ikinä, milloinkaan, kokenut samanlaista onnea kuin imettäessä. Se fiilis, kun saan olla pienen poikani kanssa lähekkäin ja hän katselee minua silmiin, on vain yksinkertaisesti ihaninta koskaan! Kun hän silittelee rintaani, nipistelee minua nenästä, repii hiuksiani. Tuntuu, että pakahdun onnesta! Ajatus siitä, että imetys väkisinkin joskus loppuu, tuntuu todella pahalta. Ajatus lopettamisesta kiristää rintaa. Toivon, että Aamos luopuisi rinnasta itse, eikä minun tarvitsisi lopettaa imetystä ns. väkisin.

Itse olen sitä mieltä, että sillä miten lapsensa ravitsee ei ole mitään väliä, kunhan lapsi on tyytyväinen! Silti olen saanut sen kuvan, että imetystä mietitään ihan liikaa ja ehkä tästä syystä imetyksesta luovutaan liian nopeasti. Tuntuu, että monilla suomalaisilla naisilla on kaksi vaihtoehtoa. Joko täysimetetään tai annetaan korviketta. Miksei lasta voi ruokkia molemmilla? Olen aika varma, että valitettavasti imetystä hypetetaan ihan liikaa. Sairaalassakin, ainakin minulle, tuli sellainen olo, että korviketta sai kerjätä. Miksei sairaalan keittiössä voisi olla korviketta valmiiksi? Miksei tuoreille äideille voida kertoa, että on ihan ok antaa aluksi korviketta? Jos äiti haluaa ruokkia pullosta, eikö voisi kertoa, että se on ihan ok, mutta voi johtaa siihen, ettei rinta enää kelpaa? (Ruiskulla ruokkiminen oli ainakin minusta aivan kamalaa).

Onneksi pysyin itse rentona, en välittänyt muiden mielipiteistä ja olen nyt kasvattanut hienon pienen pojan apunani äidinmaito, Nutricia Baby, Nestle ja Valio

Miten meidän vauva nukkuu?

Lähes aina kun Aamos tapaa uusia ihmisiä, minulta kysytään, että kuinka meidän vauva nukkuu. Moni äiti on törmännyt varmaan tähän?

Meillä on syntymästä asti ollut, onneksi, selkeä vuorokausirytmi. Tämä johtuu tietysti suurimmaksi osaksi vauvan luonteesta, mutta uskon, että myös sillä, miten pidimme rutiineista kiinni on merkitystä. Yöllä on yö. Silloin on hämärää, silloin ei seurustella vaan silloin nukutaan. Vaipan vaihdoimme vain jos se oli todella täysi tai poju oli väsännyt kakan. Valvottanut Aamos on tasan neljästi, kahdesti flunssan takia ja kahdesti vatsataudin.

Ihan vauvana (1-3kk) Aamos meni yöunille vasta n. klo 22-23 ja heräsi vain syömään. Ensimmäiset kaksi kuukautta poju eleli pulloruokittuna, joten syöttäminen olikin suht helppoa sillä oli helppo tietää, paljon masuun on maitoa mennyt.  Kun nälkä yllätti, herra rääkäisi, hotkaisi 60-100ml maitoa ja jatkoi uniaan. Muistaakseni noin kuuden viikon iässä oli kausi, jolloin maidon jälkeen piti hieman heijailla, sillä joku kaihersi pojun massua. Välillä myös annoin hänen nukahtaa mahansa päälle ja käänsin toiseen asentoon, kun hän oli nukahtanut. Aamuisin taisimme herätä noin kello 7-8. Nukuimme perhepedissä.

Luulen, että kun poju alkoi syömään soseita, vaikutti tämä siihen, että hän alkoikin väsymään "jo" klo 21. Nukuimme yhä vierekkäin, mutta nyt Aamos ei enää herännyt, jos poistuin sängystä ja yleensä sainkin iltaisin näin hieman omaa aikaa. Neljän kuukauden iässä kokeilimme siirtää pojun omaan huoneeseensa, mutta tästä syntyi vain kamala kaaos. :D Imetys alkoi myös sujumaan, joten välillä en edes herännyt, jos herra ruokaili yöllä. Niimpä jatkoimme samassa pedissä nukkumista.

Tasan viiden kuukauden ikäisenä siirsimme pojun taas omaan huoneeseensa, omaan sänkyynsä. Tällä kertaa hän nukkuikin siellä ihan mielellään. Hassua. :) Pidin myös pienen unikoulun ja sain yösyömiset vakiintumaan 1-3 kertaan. Näihin aikoihin Aamos aikaisti nukkumaanmenoa kello kuuteen. Voin kertoa, että tuntui oudolta, kun sai taas valvoa alakerrassa! Välillä jopa klo 23 asti!

Nykyisin illat sujuvat niin, että noin kello 17 aikoihin käymme iltapesulla ja teemme rasvauksen. (ja meillä muuten rasvataan! Kirjoitan atopiasta joskus myöhemmin). Kello 18 syödään iltapuuro. Sen jälkeen yleensä leikitään vielä tovi. Seuraavaksi puetaan unipuku päälle ja siirrytään yläkertaan tissille. Aamos nukahtaa rinnalle, havahtuu hieman kun siirrän hänet pinnasänkyyn ja jatkaa sitten tyytyväisenä uniaan. Yleensä ensimmäinen unipätkä on 4-5 tuntia ja yöllä syödään yhä sen 1-3 kertaa, täysin opitusti. Aamulla heräämme viimeistään klo 6.

Muutamana yönä, ilmeisesti hampaiden takia, meillä on herätty jo pari tuntia nukahtamisen jälkeen ja kauhulla odotan unikoulua nro. 101891117817. Nyt on takana muutenkin parin viikon flunssa.

Toivoisin tietysti, että yösyömiset loppuisivat, lähinnä Aamoksen takia. Hampaita on jo kuusi ja käsittääkseni yöllä syöminen ei ole hyväksi pienille helmihampaille. Ongelma tosin on siinä, että en ole itse koskaan nukkunut öitäni heräämättä. En siis koe muutamaan 10 minuutin syöttötaukoa mitenkään rankaksi. Lisäksi tykkään imettämisestä ihan liikaa (ja Aamos tykkää imemisestä) joten luulen, että junnaamme tässä yörytmissä vielä jonkin aikaa. :D Palaan töihin jo syyskuussa, joten tietysti toivon, että pääsisimme pojan kanssa tavoistamme eroon ilman unikouluja.

Nyt siirryn perjantai herkkujen pariin ja odotan jännityksellä (kauhulla) herätäänkö tänäänkin jo pari tuntia nukahtamisesta. ;)

Mammalomalaisen lempparit

Nyt on pakko kirjoittaa laukuista! Ennen Aamosta, käytin arkisin lähes aina kädessä kannettavaa laukkua. Osassa on mukana crossbody-hihna, mutta kädessäni killui lähes aina hihnaton laukku. Olen aina kantanut mukanani tosi vähän tavaraa, joten laukkuni eivät ole olleet ikinä kovin suuria.

Nyt kannan tavaraa mukanani entistä vähemmän. Mukana kulkee ainoastaan pieni lompakko, avaimet sekä puhelin. Rattaissa on toki hoitolaukku, mutta se sisältää ainoastaan Aamoksen tavaroita.

Pienimmät laukkuni ovat näin mammalomalla olleet ne kaikista kätevimmät kantaa omia tavaroita. Lisäksi hihna takaa sen, ettei pankkikorttia tai puhelinta tarvitse kaivaa massiivisen hoitolaukun syövereitä. Miten minun hoitolaukkuni onkin aina niin sekaisin, kuin sekaisin voi olla?

Tässä ne nyt tulevat! Saanen esitellä, Sirpan suosikit!

Louis Vuittonin Milla oli alunperin käytössä vain esimerkissi juhlissa, mutta lopulta ostin laukkuun sopivan hihnan ja näin se pääsi ulkoilemaan useammin. Hihna ei ole Vuittonin, mutta yritän elää asian kanssa. :D

Milla on älyttömän näppärä arkilaukuksi! Mukaan mahtuu mainiosti kaikki mitä arkisin tarvitsen ja laukku sopii asuun kuin asuun. Välillä söpöilen ja koristan Millaani vaaleanpunaisella pompomilla. Kukapa 30-vuotias ei niin tekisi? Ainoa miinus on tuo kuosi. Logot eivät enää oikein nappaa, mutta en raaski tätä söpöliiniä myydä, kyseessä on kuitenkin ensimmäinen Louis Vuitton laukkuni. Ostin laukun 2012 ja vaikka se on nyt ollut käytössä päivittäin, ainoastaan logolaatta on saanut muutaman naarmun,

Täytin viime vuoden lopussa kolmekymmentä. Kyllä, kolmekymmentä, ja vanhempien avustuksella ostin itselleni lahjaksi Louis Vuittonin nano Alman. Kyseinen väri piti tilata Ranskasta, mutta odotus palkittiin! Laukku on ihana! Onneksi ei muuten enää tarvitse perustella vanhemmille sitä, että miksi laukku on oikein hyvä kohde tuhlata ne ylimääräiset eurot!

Olen lukenut, että materiaalina epi naarmuuntuisi helposti, mutta ainakaan tämän laukun kohdalla se ei pidä paikkaansa. Toki kohtelen laukkujani aina hyvin, mutta Aamoksen kanssa kulkiessa, saattaa laukku ottaa joskus osumaa. Omistan myös epi nahkaisen pochetten 90-luvulta ja siinä pinta on myös yhä kaunis ja ehjä. Ainoa huono puoli on laukun "jäykkyys". Vetoketju ei avaudu kuten Millassa, mutta luulen, että nahka antaa hieman periksi, kun Nano Alma saa ikää.

Tammikuussa aloitin taas kuntosalin sekä äiti-lapsi jumpan. Kun yhtenä iltana seisoin odottamassa dösää, jumppakamat Alkon kassissa, päätin, että tarvitsen ehdottomasti repun! Siis ehdottomasti, vaikka pankkitili sanoi Ei. Olin saanut ystävältäni lahjakortin Zalandoon ja monen yön vaatineen etsinnän jälkeen, päädyin ostamaan Love Moschino  nahkaisen repun.

Reppu poikkeaa täysin tyylistäni, mutta on ollut todella hyvä ostos! Mukaan mahtuu aina jopa kahdet jumppakengät! Reppu on myös mukava selässä ja se on helppo pakata. Oikea tilaihme!

Siinä ne olivat, kaunokaiseni!

Äidiksi tuleminen on ehkä hieman saanut minut harkitsemaan ostopäätöksiäni, hieman. Enää en ehkä itkisi, jos saisin uuden ja täydellisen laukun. Kyllä, kun aikoinaan sain vihdoin ostettua itselleni käytetyn Chanelin, tirautin pari kyyneltä. :D

Näin meillä syödään!

Aamos on ollut aina kova syömään. Laitoksella herralle annettiin ruiskulla korviketta 10ml, mutta heti kun päästiin sairaalasta kotiin, määrä oli n. 30-50ml. Ei ihme, että laitoksella kiukutti! Imetin alusta asti sen mitä pystyin ja silti korviketta meni jo yhden kuukauden iässä litra päivässä. Määrä vain kasvoi ja niinpä meillä aloitettiin soseet jo 3,5 kuukauden iässä. Meille myös vakiintui melko nopeasti hyvä ruokailurytmi ja se on pysynyt lähes samana.

Aluksi ostin kaiken valmiina, mutta pikkuhiljaa ruokalaskun saldo alkoi hirvittää. Nykyisin teen kaikki "suolaiset" sapuskat itse. Aamos ei oikein enää edes syö valmiita soseita, jos niitä tarjotaan. Yritin tehdä myös hedelmäsoseet ja marjasoseet itse, mutta minun tekeleitäni Aamos ei syö. On se pikkuisen makuaisti kummallinen. Makeat soseet ovat onneksi melko edullisia.

Sormiruokailua meillä on harrastettu myös ahkerasti. Aluksi tarjoilijaa pelotti tämä sapuskan muoto kamalasti, mutta nyt hänkin on rentoutunut asian suhteen.

Aamos syö yleensä tissiä heti herättyään ja tissin jälkeen hän leikkii tovin ja minä syön aamupalan rauhassa. Aamuisin meillä syödään yleensä puuroa ja hedelmäsotetta. Taustalla pyörii yleensä piirretyt. Jotenkin tvn äänet tuovat aamuihin rentoutta. Puuron teen vielä Muksun jauheesta, pitäisi pikkuhiljaa kokeilla ihan "aikuisten" kaurapuuroa.

Päiväunille herra nukahtaa aina pullo suussa.

Lounas on kello 11 ja tarjolla on lähes aina lihaa sisältävää sosetta, leipää, kurkkua jne. Syötän ensin soseen ja sen jälkeen poju pistelee poskeensa sen mitä malttaa. Nykyisin syöttötuolin alla on enää hyvin vähän ruokaa. Alkupalana on aina tissiä. :)

Välissä käydään taas unille pullon kanssa.

Välipala on yleensä noin klo 14. Ensin roikutaan taas tissillä ja sen jälkeen syödään makeita soseita ja sormiruokaillaan leipää ja hedelmiä. Banaani ja mikrotettu omena ovat nyt ihan lemppareita!

Illallisen ajankohta vaihtelee, mutta yleensä pöytä on katettu klo 16-17 välillä. Taas syödään tissiä, lihasosetta, leipää jne. Illallisen jälkeen peseydytään, vaihdetaan pyjama päälle ja vielä hieman leikitään.

Klo 18 Aamos syö vielä iltapuuron hedelmäsoseella ja ennen unia rauhoittuu rinnalle.

Pyrin aina itse ruokailemaan samaan aikaan. Koen, että se on lapselle hyväksi. Hän oppii, ettei ruokaillessa ole kiire ja samalla voi "keskustella" ja viettää aikaa perheen kanssa.

Vaikka päivällä syödään näin hyvin, herra herää vielä tavan vuoksi yöllä tissille 1-3 kertaa. Viimeaikoina ruokaa on vaadittu taas kolmesti. Tänä yönä olisi tarkoitus taas karsia yksi syöttökerta pois. Saa  nähdä miten tässä käy. :)

Kuvissa vilahtivat kvinoapihvit ja kanapötköt. Niiden ohjeet löytyvät Simppeliä sormiruokaa-sivustolta! 

Hurjaa kehitystä

Meidän pikku vesseli on nyt jo yhdeksän kuukautta vanha! Aika menee aivan tajuttoman nopeasti. Pari viikkoa sitten meillä vieraili Herra Yrjö Tauti. Silti viimeisen kahden viikon aikana on tapahtunut ihan hirveästi uutta!

Aamos oppi konttaamaan kunnolla. Yhä tosin mieluummin ryömii, sillä tuntuu pääsevän ryömien paljon nopeampaa. (Ryömimistä meillä on harrastettu puolivuotiaasta lähtien). Seuraavana päivänä Aamos heräsi päiväuniltaan, konttasi sohvan luo, otti sohvanreunasta kiinni ja nousi seisomaan. Sen jälkeen onkin sitten noustu tukea vasten ylös lähes kokoajan.

Nyt herra opettelee myös kovasti laskeutumaan alas. Ensin noustaan tukea vasten seisomaan ja sen jälkeen laskeudutaan toisen käden varassa alas.

Rappuset on tietysti ollut pitkään pikku tyypistä hyvin mielenkiintoiset, mutta niitä on lähinnä "taputeltu" ja tutkiskeltu. Nyt rappusia kiivetään, valitettavasti, hyvin sutjakasti ja määrätietoisesti kohti yläkertaa. Meidän pitänee pian ostaa turvaportit, voisimme vihdoin viettää aikaa myös yläkerrassa. Heh.

Myös rappusista osataan laskeutua alakertaan hienosti jalat edellä!

Kuukausi sitten meillä oli monta hyvin vaikeaa yötä. Aamos sairasti pitkän flunssan ja minusta tuli hänelle taas unitutti. Pidimme (taas) onnistuneesti unikoulua. Olin täysin varma, että vatsatauti toisi taas takapakkia nukkumiseen, mutta näin ei käynytkään! Meillä nukahdetaan tosi nätisti, mutta yöllä syödään yhä 1-3 kertaa. Aamos nukkuu yleensä klo 19-6. Nyt parina yönä olen antanut rintaa vain kerran ja muuten tarjonnut pulloa. Luotan, että pian Aamos ei koe enää hyväksi herätä pullon takia. Katsotaan miten käy. Palaan töihin 1.9.2017, joten pyrin siihen, ettei meillä sitten enää herättäisi.

Päiväunet on myös ihan hetkessä vakiintuneet niin, että Aamos nukkuu kahdet jopa kahden tunnin unet! Tämä on oikein mukava asia, sillä osaan jo luottaa siihen, että voin myös itse ottaa päivällä tirsat.

Ruokakin on alkanut maistua kokoajan paremmin. Aina ruoka on maistunut, mutta annoskoot ovat nyt selvästi isontuneet, varmasti siksi, ettei yöllä enää ruokailla niin usein. Kaupan "suolaiset" sapuskat eivät vieläkään uppoa, ainoastaan äidin kokkaukset. Ehkä siksi, että minun sapuskoissani on lihaa ainakin 40%. :D Sormiruokailukin sujuu tosi hyvin! Nykyisin jo 80% tarjotuista eväistä päätyy masuun asti.

Parin viikon aikana Aamokselle on tullut myös kolme hammasta lisää. Nyt suussa komeilee jo viisi helmihammasta! Olen ihmeissäni, ettei tissistäni ole kovin montaa kertaa haukattu. Sattuu muuten aivan tajuttomasti! Huh.

Meillä myös vilkutetaan ja taputetaan hienosti. Kehitys on aivan uskomattoman nopeaa! Huikeeta!