Raskauden aikana kroppa tietysti muuttui. Yritin kyllä, että en syömällä kerryttäisi kamalasti lisäkiloja ja onneksi tässä tavoitteessani onnistuinkin melko hyvin. Muutama kilo pitäisi vielä saada pois, mutta koska vanhat vaatteetkin mahtuvat päälle, en jaksa ottaa asiasta ihan kamalaa stressiä. Myönnän kyllä, että vaa'an lukema välillä vähän harmittaa, mutta kai se on pääasia, ettei paino tässä mammaloman aikana ainakaan nouse. :D Kyllä, nykyään meillä on myös se vaaka. Mieheni osti meille moisen kapistuksen raskausaikana. Reilua, eikö? :D Mua tosin harmittaa ihan oudot asiat. Olen ihan sinut sen kanssa, että maha on vielä hieman pehmeä, mutta mielestäni naamani on paksumpi ja käsivarret löysät. Heh.
Noin muuten, olen yhä aika tarkka siitä, minkä näköisenä poistun kotoa. Meikkiä käytän aika harvoin, mutta esimerkiksi tukan on oltava puhdas ja laitettu. Ilman korvakoruja en poistu kotoa. Saatan joskus jopa hermostua siitä, että kun katson vaikka kerhon vessassa peiliin ja asuvalinta näyttääkin huonolta. Se, että geelilakkaus lohkeaa kesken päivän, eikä lähellä ole saman sävyistä kynsilakkaa, millä korjata tilanne, aiheuttaa lähes paniikin. :D
Ajatus ns. ulkoiluvaatteista ja Gore Tex kengistä aiheuttaa lähes pahaa oloa, mutta kai se täytyy hyväksyä, että tuon pikkuisen miehen kanssa pitää pian viettää enemmän aikaa myös hiekkalaatikolla, säällä kuin säällä. Ei, ei mua häiritse nämä asusteen muiden päällä, mutta itselle ne tuntuvat niin vieraille. Näytin joskus mielestäni lenkkarit jalassa ihan pojalta, mutta Air Maxit on nykyisin lähes joka päivä jalassa. Ehkä se vedenpitävä takkikin pian löytää tiensä vaatekaappiini.
Moisia mietteitä aamutuimaan. Toivottavasti en antanut itsestäni ihan kamalan pinnallista kuvaa. Raskauden jälkeen olen kuitenkin selvästi rentoutunut ulkonäköni suhteen. Tuntuu myös uskomattomalta, että oma kroppa kasvatti tuon pienen miehen ja on nyt, jo yhdeksän kuukauden ajan, ruokkinutkin tuon pienen ihmeen. Ollaan me naiset aikamoisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti