Pala arjesta

Minulla ei oikeastaan ollut minkäänlaisia "kunnon" kuvitelmia siitä, millaista arki vauvan kanssa tulisi olemaan. Ehkä ihan hyvä. Olen nimittäin sitä mieltä, ettei tähän muutokseen olisi voinut varautua. Elämä kuitenkin muuttui ihan täysin ja ensimmäisinä kuukausina tuli käytyä läpi ajatuksia laidasta laitaan. Meidän nappulamme on tosin ollut alusta asti ns. helppo vauva. Öisin on toki heräilty syömään, välillä myös useamman kerran, mutta yö on kuitenkin aina ollut yö. Nappula on syönyt ja jatkanut unia. Herra on myös aina viihtynyt hyvin itsekseen, mikä on varmasti helpottanut arkea todella paljon. Olen voinut rauhassa syödä aamupalan, tehdä kotitöitä, laittaa ruokaa ja reissata ympäri kyliä. En muista, että hän olisi ikinä itkenyt ilman mitään syytä. Häntä on aina ollut todella helppo tulkita, enkä ole koskaan joutunut tuntemaan itseäni avuttomaksi tai epävarmaksi.

Ensimmäisen viiden kuukauden aikana Aamos ei tosin nukkunut päivisin juuri lainkaan eikä suostunut menemään yöunille, ellen mennyt petiin samaan aikaan. Omassa sängyssään hän ei nukkunut, vaan tiukasti äidin vieressä. Tietysti se harmitti, ettei itse voinut valvoa iltaisin, eikä päivällä ollut yhtään hetkeä ihan vain itselle. "Muutama" riita varmasti tuli käytyä läpi myös avomiehen kanssa. Myönnän, että olin hieman kateellinen miehelle, sillä hän sai mielestäni olla kotona paljon "vapaammin". Lopulta onneksi opin pyytämään apua jos halusin omaa aikaa. Minulla oli nimittäin huono tapa alkaa tiuskimaan kun olin jo ihan hermona. Heh.

Tuntuu, että näihin "miinuksiin" tuli yhtäkkiä muutos, kun pikku herra täytti 6kk. Nyt yöunille on menty noin klo 19, yöllä syödään 2-3 kertaa ja ylös noustaan viimeistään kello 7. Melkein kuukauden mittainen flunssa hieman lisäsi yösyömistä ja meneillään on taas pieni unikoulu, sillä tissillä hengailu on selvästi herralle enemmän tapa kuin tarve päästä eroon nälästä. Itse kuitenkin tykkään imettää öisin, siinä ei mene kuin 10min ja nukun imettämisen jälkeen seuraavan pätkän aina todella hyvin. En siis tiedä tulisiko unikoulu pitää äidille vai pojalle. Mahtavinta on tietysti se, että Aamos nukkuu nykyisin omassa sängyssä ja omassa huoneessaan.

Ihanaa on myös se, että nykyisin meillä nukutaan myös kunnon päiväunia. Useimmiten 9-11 ja toiset unet 13-14. Viikonloppuisin äitikin voi siis valvoa, sillä päivällä saa nukkua jos väsymys iskee. Toki mies tietysti on poikansa kanssa, jos minä haluan nukkua.

Myös miehestä on kuoriutunut oikein super-isi! Hän osaa laittaa pojan iltaisin nukkumaan, jos niin pyydän ja on muuttunut muutenkin hyvin omatoimiseksi, mitä tulee pojan hoitamiseen. Olen todella onnekas! Meillä ei ole enää siis pahemmin jouduttu kinamaan asiasta.

Onneksi Aamos on ollut niin ihana ja kiltti, sillä raskauteni oli henkisesti todella raskas. Siitä joskus myöhemmin ajatuksia tekstin muodossa.

Arki meillä on siis todella todella ihanaa. Varmasti se olisi ihanaa myös hieman vaativamman vauvan kanssa, sillä onhan oma lapsi maailman ihanin asia!